Oppimispäiväkirja, että pysyn vähän kärryillä mitä opin milloinkin. Mutta siis ihan oikeilta kursseilta, ei mitään muuten vaan- oppimista.
Tällä kertaa vuorossa Oppimispsykologian perusteet, ja tarkoituksena ihan oikeastikin oppia jotakin. Siksi siis puran oppimaani tänne.

 

Ensimmäisenä tehtävänä pohditaan ehdollistumisen eri muotoja. Tutustu lähdeaineiston (Huom! Linkki lisätty ylimpään lokeroon, "Yleisen keskustelun" alle) osalta erityisesti klassiseen ja operanttiin ehdollistumiseen.

Tehtävä jakautuu kahteen osaan:

1. Kirjoita auki ajatuksiasi ehdollistumisesta. Miten klassinen ja operantti ehdollistuminen määritellään? Miten ne eroavat toisistaan?

2. Pohdi oman koirasi/koiriesi arkipäivää ja elämää; millaisia ehdollistumia löydät? Kiinnitä huomiota erityisesti sellaisiin asioihin, joita et ole itse tietoisesti ehdollistanut koirallesi.

Klassinen ehdollistuminen tarkoittaa sitä, että ehdotonta ärsykettä seuraa ehdollinen ärsyke. Ehdoton ärsyke voi olla esim. ruokakupin kolina, mitä seuraa ehdollinen ärsyke, eli ruoka kuppiin. Koira oppii nopeasti, että kolinan kuuluessa ruokaa on tarjolla ja hakeutuu ruokakupille.

Operantti ehdollistuminen tarkoittaa oman aktiivisen toiminnan kautta saavutettavaa tulosta. Esimerkiksi koira oppii avaamaan roskiskaapin ja pääsee tyhjentämään roskapussin.

Klassisen ja operantin ehdollistumisen ero on siinä, että klassisessa ehdollistumisessa tietty signaali, ärsyke, tuo palkkion, ja operantissa ehdollistumisessa tietty tekeminen johtaa palkkioon (esim. ovelle meneminen-> pääsee ulos).

Klassiseen ehdollistumiseen liittyy myös pelko- ja vastaehdollistuminen.
Pelkoehdollistuminen tarkoittaa sitä, että koira kokee (näkee/kuulee/tuntee) jotakin, samalla kun säikähtää jotakin muuta. Niin koira pelkoehdollistuu sille, minkä se näkee. Esim. kuulee kovan paukauksen (arka koira) ja näkee samanaikaisesti toisen koiran. Koira pelkoehdollistuu toisiin koiriin. (Jotkut koirat yleistävät sen helpommin kuin toiset, esim. kaikki koirat, vain isommat koirat, tummat koirat, tiettyyn aikaan vastaantulevat koirat, vain se tietty koira...) Monesti myös remmirähjääjät ovat pelkoehdollistuneet ja yleistäneet sen kaikkiin koiriin (tai miten nyt käyttäytyvätkään).
Vastaehdollistuminen on tehokas tapa siedättää koira pelottaviin asioihin. Vastaehdollistumisen periaatteena on tuottaa suurempi mielihyvä, kuin mitä säikähdys tms. on ollut. Mitä enemmän koira räyhää, pelkää, vetää tms., sitä suurempi on palkkion oltava, kun toiminta muuttuu hetkeksikin.
Esim. jos koira repii postia, sen voi vastaehdollistaa olemaan ensin hiljaa, ja palkata pienistäkin hiljaisista hetkistä postin tullessa, ja vähitellen vaatia enemmän, esim. koiraa tulemaan ihmisen luokse, odottamaan että ihminen nostaa postin tms.

Operanttiin ehdollistumiseen liittyy myös sammuttaminen.
Sammuttaminen tarkoittaa sitä, että jokin ei-toivottu käytösmalli karsitaan pois ns. koiraystävällisesti, eli antamalla koiran huomata, ettei kyseinen toiminta tuota enää tulosta. Esim. laitetaan roskiskaapin oveen säppi, ettei koira saa ovea enää auki-> oven aukominen ei onnistu, koira ei viitsi kovin kauaa yrittää, ja toiminta loppuu.
Ovikellolle haukkuvan koiran voi saada lopettamaan ovikellolle räyhäämisen, kun kännykän soittoääneksi valitsee ovikellon äänen (kannattaa nauhoittaa oman ovikellon äänen ja laittaa äänitys merkkiääneksi). Koira huomaa jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, ettei ovesta joka kerta tule ihmisiä, riehuminen vähenee, ja koiralle voi alkaa opettaa esimerkiksi tietyn paikan ovikellon soidessa.
Ovikellon soimishaukun voi poistaa myös vastaehdollistamisen kautta, mutta silloin ovikellon ääni soittoäänenä ei toimi, koska koira haluaa kuitenkin palkaksi ne ihmiset, jotka ovesta tulevat. Mutta kun koiran toiminta on sammutettu viestin merkkiäänellä, voidaan koiralle opettaa vastaehdollistumisen kautta toivottu toimintamalli.