Ekat juoksut alkaa olla ohi. Kiitti vaan, johan sitä on odoteltukin. Juoksujen aikaan sekä Hukkaa että emäntää ärsyttää aivan suunnattomasti, kun ei voi mennä metsään juoksemaan. Emäntä tosin ei juokse, mutta Hukka juoksee emännänkin edestä :p

Mutta nyt sitä voi sitten taas harrastaa. Samoin Hukka pääsee taas vailla rajoituksia raunioille treenaamaan. Nyt on treenit ollut tauolla ensin "kesätauon" (eli ohjaajien töiden) takia ja sitten emännän rahattomuuden ja Hukan juoksuista johtuneen väsymyksen takia. Ensi viikko vielä taukoa töiden takia, ja sitten pääsee pikkupiru taas kokeilemaan miltä se ihmisten etsiminen taas tuntuikaan. Pieni sininen ketunpentu :)

Riiviö on myös saanut vähän lihaa luidensa päälle, eikä näytä enää anorektiselta kapiselta siniketulta. Jalka nousee edelleen ketterästi, ja perässä luonnollisesti koko koira. Erityisen ketterästi jalat ja koira nousee silloin, kun emännän isä tulee vastaan. Koira nousee sillon ihan syliin asti. On ihan oikeasti ongelmallista opettaa koiraa, ettei saa hypätä, kun se tietää saavansa kiivetä sen yhden ihmisen syliin. Ehkä se joskus oppii, että on olemassa poikkeustapauksia. Ja on se vähän onneksi rauhoittunutkin jo.

Eilen treenattiin iltalenkillä tokoa. Tosin vain luoksetuloa ja paikkamakuuta, mutta hyvin meni silti. Paikkakin oli hiukkasen normaalia omituisempi, kun treenattiin leveällä hiekkatiellä (jalkakäytävällä siis, ei autoteitä lähellä). Oli vaan niin penteleen pimeää, ettei puistoon voinut mennä treenaamaan, kun savunvärinen koira häviää kuin tuhka tuuleen pimeässä. Siksi siis tiellä. Eikä häirinneet ihmiset, koirat eikä edes ohivilahtanut tappajakissa! Ja nakkeja kului, kun pieni koira sai palkkansa :D

Tänään mennään metsälenkille ja huomenna käydään taas tutustumassa hevosiin. Jos oikein kovasti treenaillaan, niin ensi keväänä mennään jo kisoihinkin.