Mulla on yksi vakioärsytys. Pitkään aikaan en oo kyseiseen ärsytykseen törmännyt, mutta nyt parin päivän aikana olenkin sitten törmännyt oikein urakalla.
Netissä vetelehtiessäni selailen paljon Lemmikkipalstoja, ja sieltä saa yleensä päivän huutonaurut aikaiseksi. Mutta lähes yhtä usein siellä on myös joku, joka nostaa kierrokset pilviin ja verenpaineen kattoon.

Tällä kertaa ärsytyksenaihe oli ketjut, joissa oli tarkoituksena haukkua ensin pelkkää australiankelpietä, mutta joita sitten putkahteli lisää kuin sieniä sateella, ja nyt siellä sitten mollataan varmaan viittä-kuutta rotua omissa ketjuissaan.
Näihin ketjuihin vastaavat yleensä ihmiset, joilla ei ole kyseisestä rodusta yhtään omakohtaista kokemusta, vaan vastaavat juuri niin, kuin voi olettaakin vastaavan ihmisen, joka on nähnyt rodun lyhyen kuvauksen koirakirjassa ja nähnyt epäonnistuneen kuvan rodun edustajasta.

Esimerkiksi, jos ihminen on lukenut vain kuvauksen kirjasta Koirarotujen ensyklopedia, on varmasti syntynyt käsitys koirasta, jonka elämää ohjaa halu paimentaa, työskennellä 24 tuntia vuorokaudessa, joka haukkuu tympääntyneenä kerrostalon kaikille äänille, ja joka vaatii vähintään maraton-mittaisen lenkin joka päivä. Eikä, let's face it, kyseisen kirjan kuvakaan kelpiestä ole kovin mairitteleva. Minun mielestäni se on jopa ruma. Tuokin koira on varmasti hienon näköinen yksilö oikeasti, mutta kuva ei ole onnistunut.

Hmm. Muissa hyllyni koirakirjoissa ei sitten kelpietä mainitakaan. Eikä niitä kirjoja ole aivan vähän.
Koirakirjoista tulee siis helposti käsitys, että kelpie on jatkuvasti tekemistä ja liikuntaa kaipaava koira, joka tylsistyy ja alkaa terrorisoimaan asuntoa ja ihmisiä, jos ei saa sitä tekemistä.

Sitten jos viitsii tutustua koiriin livenä, tai jos esimerkiksi tuttavapiiriin, kuten harrastusporukkaan tms. kuuluu kelpie, pääsee jo tutustumaan ainakin yhden rodunedustajan kautta kyseiseen rotuun. Tuleehan siinäkin varsin suppea näkemys, yhden koiran kokoinen, mutta parempi sekin kuin pelkkä koirakirjan teksti. Ja nykyään on varsin helppo etsiä internetistä tietoa, mennä vaikka rotuyhdistyksen sivulle tai etsiä vaikka blogeja ja kotisivuja.

Tämä pätee oikeastaan ihan kaikkiin rotuihin, ei pelkkään kelpieen (miten tuo sana muuten taivutetaan?). Palstalla, josta kerroin jo alussa, on tällä hetkellä myös ketjut:
Miksi ET ottaisi bordercollieta?
Miksi ET ottaisi siperianhuskya?
Miksi ET ottaisi kromfohrländeriä?

Ilmeisesti ensimmäisen ketjun aloittajalle ei riittänyt vastauksiksi rodun huonoista puolista ne, mitä rotua tuntevat palstalaiset kertoivat. Kuten laukauskokemattomuus, tai joidenkin kohdalla laukausarkuus. Tai se fakta, josta muistutettiin, että working kelpie kuuluu VAIN ja AINOASTAAN maatilalle paimentamaan. Kerrottiin myös, että tottahan kelpiellä on suuri/suurehko liikunnantarve, mutta paimenille se lienee tyypillistä. Vaikka onhan näitä pikkupaimeniakin, kuten corgeja ja shelttejä, mutta niistä minen tiedä mitään. Kyllä nekin varmaan liikunnasta tykkää.
Osa koirista tykkäis jahdata esim. autoja, mutta uskovat kun tehdään hyvin selväksi, ettei moinen ole sallittua. Voi olla ohjaajapehmeitä, aggressiivisia, remmirähjiä ja oikeastaan ihan mitä vain. Kelpie on rotu siinä kuin vaikka... tolleri tai bretoni tai sheltti! Kaikenlaisia mahtuu sekaan ja on myös niitä helmiä. Oikeastaan mun mielestäni mikä tahansa koira on helmi, jos se osuu oikealle omistajalle.

Nämä vastaukset eivät kuitenkaan riittäneet arvon aloittajalle, vaan piti saada kuulla myös muita mielipiteitä, jotka ovatkin sitten tyyliä "en tykkää ulkonäöstä", liian pieniä tai liian isoja, eivät ole ryhmästä 2,3,4,5..., eli ihan vääränlaisia. Liikaa tai liian vähän potkua, paimenia tai muuta vastaavaa. Sekaan mahtuu myös muutama ihan helmi vastaus. "Sillä ei voi metsästää mitään. Ei mahdu edes luolaan!" Eipä niillä oikein metsästää kyllä voi, myönnettävähän se on.
Helmiin kuuluu myös liioittelemattoman hämmästynyt kysymys "Minkä ihmeen takia juuri minun pitäisi hankkia kelpie?" Lisäksi kelpie on kuulemma mm. liian iso pieneksi koiraksi ja liian pieni isoksi koiraksi. Se on kyllä ihan totta, eihän nämä ole isoja eikä pieniä, ja musta tuntuu että ovat vääränkokoisia keskikokoisiksikin koiriksi!

Rekisteröimättömiltähän ne parhaat kommentin aina tulee, niin tässäkin tapauksessa.
Ovat tylsän värisiä, ei kukaan sellasta jaksa katsella (aijaa? Musta Hukka on hurjan kaunis, ja esimerkiksi Lotan Visa-kelpie on kauniin värinen. Itselleni haluan seuraavaksi merkkivärisen kelpien, ja Hukan sisko Mimmi on fawn, joka on myös kaunis väri.)
Kelpiet on muodissa, eikä kukaan järkevä halua muotirotua. (Onko kelpie joku muotirotu nykyään?)
Ruma ja levoton. (Enpä ole huomannut. Ulkonäköasia on mielipidejuttu, mutta levoton? Ei Hukka minusta mitenkään erityisen levoton ole. Tai ehkä olen vain tottunut.)

Tästä tuli ihan hurjan pitkä kirjoitus, mutta kyllä tämä vähän helpotti. Sain luettua nuo ketjut huolella läpi, ja totesin, että olihan siellä monta ihan "oikeaakin" mielipidettä, eli fiksusti ajateltuja ja kirjoitettuja vastauksia kelpien luonteesta ja tarpeista, kuten paimentamisesta ja herkkyydestä jne. Ei kai pitäisi ottaa puskajusseja niin kovin tosissaan.

Ja lieventääkseni ihmisten kelpienvastaisuutta voinkin kertoa kuinka minun "ruman, mitäänsanomattoman näköisen katurakkini" päivä on tänään sujunut. B heräsi ennen minua, ruokki kummatkin koirat, jätti makuuhuoneen oven auki ja lähti Miskan kanssa töihin ulkoilutapahtumaan. Kun itse heräsin kymmenen aikaan, pieni kelpienkutale hipsi sänkyyn viereen nukkumaan. Ensin piti muodon vuoksi hidastella ovella, kun ei makkariin yleensä saa tulla. Sitten vietettiinkin tunti sängyssä yhdessä lojuen ja kirjaa lukien pää koiran kyljellä. Superaktiivinen paimenkoira nukkua tuhisi tyytyväisenä kunnes minun oli pakko nousta aamupalalle niin kauan kun siihen vielä kykenin.
Aamulenkki seurasi vartin yli kaksitoista, ja sekin oli pakkasen vuoksi lyhyt, varttitunnin, ja sisälsi pihassa irti pääsemisen, rantaan juoksemisen (noin 25 metriä), ja umpihangessa kymmenen minuuttia yhdessä emännän kanssa riekkumisen. Sitten tultiin irti sisälle ja lysähdettiin sohvalle katsomaan dokumenttia telkkarista.
Dokkarin jälkeen koira sai poronselkä-palan herkkukaapista ja järsi sitä tyytyväisenä matolla (yhdellä niistä kolmestakymmenestä), ja jatkoi sitten uniaan. Ja tuota... sitten se siirtyi takaisin sohvalle näkemään unia. Siinäpä sen tämän päivän touhut olivatkin. Kohta mennään uudestaan järvenrantaan hyppelehtimään ja tullaan takaisin sisälle.
Niin että kyllä tämä vain on kauhean vaativaa tämä kelpien omistaminen ja hoitaminen! Ihan vaatii maratoonarin kunnon, vähintään.
Normaaleina arkipäivinä, kun pakkasta ei ole näin hirveästi, tehdään lenkki, jonka kesto on mitä vain puolesta tunnista kolmeen tuntiin. Sisältää irtijuoksemista pitkin metsää, eikä sitten muuta sinä päivänä, välttämättä. Ehkä olen vain kauhean laiska kelpien omistaja, mutta näillä meillä mennään, ja koirat vaikuttavat täysin tyytyväisiltä oloonsa, myös nuorempi viitapiru, jolla on vauhtia enemmän kuin laki sallii.

Eipä näytä tämä laiskanpullero koiraparka siltä, että tarvis just nyt jotenkin erityisen paljon tekemistä.

Sitä paitsi, jos jollakin on näin Upea panta, ei se voi olla ihan kamalan kauhea koira ;)