Oi ihanaa. Hukka on lihonut. Viimeinkin. Lähtötilanne (siis ennen lihotuskuuria) oli n. 9,5kg. Nyt tilanne on jo 11,5kg, ja Hukka näyttää jo ihan koiralta, eikä enää anorektiselta keväiseltä ketulta. Hoikka se on vieläkin, muttei enää ihan niin rimpula.

Viikonlopun akka oli hoidossa tutuilla tytöillä (itse kouluttamillani dogsittereillä) ja viihtyi ilmeisen hyvin. Itte olin synttäreillä Pohjanmaalla, ja viihdyin yllättävän hyvin ilman omaa rakasta rättirääpälettäni. Ehkä Hukka saa jo tutustua pieneen kummityttöönikin :)

Maanantaina koitti paluu arkeen. Paluu arkeen olisi tosin voinut koittaa vähän vähemmän kivuliaastikin... Nuorempi rotikka päätti haluta ilahduttaa mua kantamalla mun korkkarit, ja kun päätin opettaa sen tuomaan vaelluskengätkin, se innostui nakkipalkastaan niin kovasti, että rouhaisi mua sormeen. Maanantain koko sormi oli ihan sinipunainen ja turvoksissa, ja tiistain istuin terveyskeskuksessa. Sain lastan helvetinmoisen vänkäämisen jälkeen, ja varalta jäykkäkouristuspiikinkin. Nyt on sitten koko käsi kipee, kun sormessa "voi olla murtuma, tai sitten ei, vähänhän se on paha sanoa..." ja rokote särkee loppua kättä.

Vaan niin sisukas tyttö olen silti, että menin maanantai-iltana treeneihin Hukan kanssa (kahden kuukauden tauon jälkeen!) ja tänään vielä töihinkin! Voi tosin olla, että jos ei käsi ala parantua, tai ala kipu laantua, haen saikkua. Töissä jaksa olla, jos koko ajan särkee.

Ja rotkula yritti varalta purasta lastaakin, kun näytin sille, että sen pitäis yrittää olla pureksimatta ihmisiä. Vaan eihän se tahallaan. Sekin on semmonen höperö vauvakoira vielä :)