Keksin miten noi enterit saa toimimaan, vaikken jaksaiskaan käyttää koko aikaa hötömölöä. Ärmur. Ja lisäksi b (ja viistoista sen parasta kaveria, kuten enter, space ja i) ei suostu toimimaan.

Huomasin tuossa päivänä eräänä, että minun pieni sininen metsästäjäni on oikeastaan varsin tottelevainen pieni paviaani.
Huomasin sen taas tänä iltana (enkä aamuna, niinkuin ensin yritin kirjoittaa- onkohan jollakin vähän vuorokausirytmi sekaisin?), kun päästin koiran pihalle tekemään tarpeensa. Se kuljeksi pihalla hetken sinne tänne omia polkujaan. Mutta kun sanoin sille (huom! sanoin, en komentanut, huikannut, huutanut tai edes karjaissut) että tulehan tänne nyt, niin koira pinkaisi pihan toiselta puolelta häntä heiluen suoraan portaita ylös minun luokseni ovelle ja ovesta sisään.
Niin sitä tässä sitten aloin miettimään, että kukahan tuolle on opettanut tapoja?

Tuossa sätissä jutellessani Vimma heitti linkin varsin mielenkiintoiseen blogiin, jossa esiteltiin Soramoto-koirankoulutusmenetelmää. Se perustuu ilmeisesti kuun asentoon ja koiran syntymäaikaan ja vaikka mihin :D
Minä puolestani uskon vahvasti, että tässä on nyt ennemmin takana se, mistä ihmiset aina puhuu. Että sitä oppii parhaiten levossa. Eli kun jätän koiran yksinään kotiin, kotitonttu käy laskemassa sen irti ja pihalle juoksemaan. Ja sitten seuraa pitkä ja perusteellinen koulutusrupeama, jonka aikana kotitonttu komentaa koiraa ovelta: Tulehan sisälle! ja samanaikaisesti puutarhatonttu, joka pitää majaa työkaluvajassa, irvistää koiralle rumasti ja heristää pientä karvaista nyrkkiään säikäyttäen koiran pahasti.
Näitä tämmöisiä hetkiä toteutetaan aina muutama kerrallaan ja hetken päästä uudestaan.

Mutta voiko kuun ja tähtien asennoilla olla jotakin tekemistä tämän koiran oppimiskyvyn kanssa? Että kun kuu olis tietyssä asennossa Plutoon ja pariin muuhun lemppariplaneettaansa nähden ja taivaskin olisi sopivasti puolipilvinen, tai millainen nyt minäkin päivänä koiran mielialaan sopisi, niin koira oppisi yhdestä puutarhatontun irvistyksestä sen Tulehan sisälle- käskyn?
Ja tietenkin täytyy myös muistaa, että koira käy vahvasti syyllisyysvietillä, ja mähän aina heitän sille herkkutikkuja ja/tai oman aamuäppeensä kun jätän sen yksinään. Ilmeisesti tontut osaa hyödyntää tätä sopivasti ja ottaa juuri oikealla hetkellä koiran pihalle perusteellista treeniä varten.

Mutta jos tämä tonttuteoria pitää ollenkaan paikkansa, niin sitten alan käyttämään sitä enemmänkin :D
Sitäpaitsi tätä tonttuteoriaa tukee sekin, että riiviö huutaa täällä, jos jää yksinään ja joku tulee alakertaan, eikä Hukka pääse pois huoneestaan. Ilmeisesti kotitonttu pitää sille seuraa, jos talo on tyhjänä, mutta heti kun porukka tulee kotiin, tontun pitää mennä piiloon. Ja sehän ei tietenkään ole kivaa Hukan mielestä.
Ja siis kun tällä tavallahan Hukan ei tartte olla yhtään yksin. Aina on joku seurana, joko minä tai tonttu.
Mitähän ne treeneissä tuumais, jos selittäisin siellä, kuinka koti- ja puutarhatontut opetti Hukan tulemaan pyynnöstä ovelle? :P Varmaan ne ehdottais aamulääkityksen tarkistusta.


Mutta vakavasti puhuen. Hukan juoksut alkaa olla ohi, enää ei tiputtele. Eli kohta päästään treeneihinkin. Uskomatonta miten mua voikin masentaa, kun ei pääse hillumaan johonkin metsään ja jäätymään raunioilla ja olemaan muutenkin mahdollisimman epäihmismäisen näköinen...
Puhumattakaan siitä epämääräisestä tunteesta, että meidät unohdetaan ihan täysin, kun ei päästä treenaamaan muitten kanssa *snif*