Kyllähän ne jalat siellä on, vielä pitäisi opetella käyttämäänkin niitä. Miska-tyyppi on saanut aivan liikaa periksi sillä että istahtaa alas, suurentaa silmänsä ja näyttää söpöltä. Nyt pitää käyttää niitä takajalkojakin, eikä saa vain istua alas.

Jalkojen etsintä tapahtuu pyllynliikuttelu-treenin muodossa. Eli opettelen houkuttelemaan Miskan perusasentoon sivulle käsiavusteella niin, että etutassut pysyy suht' paikallaan ja takajalat hakee sen suoran asennon. Sitten nami Miskan kuonon vasemmalle puolelle, eli ei minun jalan ja Miskan kuonon väliin. Ja sitten kun Miska on suorassa, kehutaan hurjasti ja annetaan namia. Miskasta tämä on erityisen kivaa, varmaankin kun saa namia.

Pääsiäinen on mennyt pitkälle treenatessa. Pitkänäperjantaina tehtiin metsälenkki, mutta lauantai, sunnuntai ja maanantai on menneet treenatessa, treeneistä palatessa ja uutta treeniä miettiessä. Ja tietenkin mun kaltaiseni analyytikko on myös miettinyt mitä ihmettä tuli taas mokailtua, että voi sitten mokailla edelleen seuraavissa treeneissä.

Treenatessa on aina tullut kuuma ja läkähdys, joten luonnollinen seuraava pysäkki on ollut ranta, jossa tuulee vähän ja koirat saavat toteuttaa vesipeto-itsejään niin paljon kuin haluavat. Yllättäen jopa Miska meni läträämään veteen, vaikka se pelkäsikin vettä vielä viime kesänä. Ehkä se nyt uskaltaa, kun sitä ei ole pakotettu sinne veteen väkisin. Paitsi kerran, kun tyyppi pyöri kalanraadossa ja rakas B pesi sen ennen autoon päästämistä.
Nyt molemmat veljekset kuitenkin hyppivät vedessä innoissaan.

Pääsiäinen on muilta osin kulunut pitkälti sisällä lojuessa ja telkkaria katsoessa. Miska on ollut superväsynyt, se on vain lojunut pitkin lattioita ja vetänyt välillä vähän överiksi, kun yliväsymys on iskenyt eikä lapsi ole osannut enää rauhoittua. Silloin pieni mies pääsee omaan huoneeseen suljetun oven taakse, ja kun kymmenen minuutin kuluttua vilkaisee ovelta, se nukkuu kaikessa rauhassa omalla sohvallaan ja näyttää kertakaikkisen suloiselta.

Treeneissä on myös panostettu kontaktiin. Eli kuljeskellaan pitkin poikin kenttää koira hihnassa ja palkataan heti kun tulee spontaani katsekontakti. Miska hoksasi homman jujun nopeammin kuin Hukka, ja kuljeskelee tätä nykyä mielellään myös kävelyillä katsekontaktia tarjoten.
Tähän voi vaikuttaa myös se, ettei ovesta pääse, ennen kuin "pyytää luvan" katseella. Miska pyytää luvan myös mennäkseen nostamaan jalkaansa puuta vasten. Tähänkään ei tarvita muuta kuin tiukan määrätietoinen ote jo ennen pannan päähän pujottamista. Jopa pannan laitto on hauskaa, kun käsketään istumaan ja katseen jälkeen emäntä silittää hetken ja pujottaa vasta sitten pannan. Ennen käytävään menoa täytyy katsoa emäntää, ennen hissiin menoa ja sieltä poistumista. Ennen välieteiseen menoa ja vielä ennen ulko-ovesta kulkemista. Riittävän monta toistoa ilmeisesti jo ennen ulospääsyä.
Hukka on oppinut paljon hitaammin jatkuvan katseen tarjoamista. Se vilkaisee aina silloin tällöin, mutta tulee mieluummin vain vierelle kävelemään kuin katsoo kohti. Mutta kyllä sekin oppii, onhan se sentään kelpie.