Perjantaina kävi selväksi, ettei kahden tunnin lenkki riitä mihinkään pienen kelpien väsyttämiseksi!
Kävin torstaina hammaskirurgilla, enkä todellakaan edes kuvitellut käyttäväni koiria moneen päivään lenkillä, ja mietin jo miten mahdan pärjätä niiden kanssa. Lyhyet pissatukset onnistui, kun käytti ne varovasti ja nätisti, mutta ei puhettakaan pitkistä lenkeistä.

Perjantaina hömppä tuli käymään, ja halusin väsyttää koirat kunnolla ennen sitä, että saan olla rauhassa oman hömppäni kanssa. Ja sitten semmoinen kiva dogsitteri-tyttö soitti ja kysyi saako viedä koirat pihalle. Ja tokihan sai, se käytti karvalapset kahden tunnin lenkillä, ja tuli alaovelle just kun olin rautatieasemalla odottamassa. Ja sitten koirat saikin tervehtiä uuden ihmisen heti ovella ja pääsivät sitten makkariin nukkumaan. Hukka tosin ei nukkunut, koska koki mielestään Suurta Vääryyttä, kun se julmasti eristettiin ihmisistä. Miska sitä vastoin veteli onnellisena hirsiä boksissa tassut kohti kattoa sen monta tuntia, jonka ihminen meillä vietti.
Ja lauman epävarmuutta ihan varmasti lisäsi sekin, että sen jälkeen en jaksanut koiria komentaa, kun olin niin hirveän onnellinen :p

Hukalla on myös tärkeä tehtävä. Se on siis tosi tärkeenä aina kun otan sen mukaan kauppaan, kun sillä on omat pienet laukut, jotka laitan sille selkään, ja se saa kantaa ostoksia kotiin. Se ei vilkaisekaan ihmisiä eikä elukoita, kun sillä on Homma!
Eihän se tietenkään paljoa voi kantaa, ihan jo siksikin kun laukut on niin pienet, mutta kyllä niissä pari kiloa kulkee.

Tänään tehtiin pitkä lenkki Aulangolla, käveltiin reilu tunti ja pidettiin tauko. Tauon aikana koirat levähti puihin sidottuina ja ihmiset joi kahvia ja mehua, koska pienet peikot eivät juo kahvia. Ja Hukka ja Miska sai puolet emännän sokerikorpusta ennen kuin jatkettiin matkaa.
Loppulenkistä, pitkien pitkospuiden loppupäässä, kun isä ja minä keskusteltiin pienen riekkopiiskan kanssa sillan ylittämisestä (siis Miska oli sitä mieltä, että ojan kautta jee, ja me ihmiset sitä mieltä että sillalta niinkun fiksut koirat ainakin), Rölli-terrieri päätti käydä juomassa rannassa. Rölli asteli suoraan maa-ampiaispesään, ja isä onnistui kiskomaan siitä montamonta pörriäistä irti. Eikä sitä sitten tiedä montako pörriäistä ehti pistää, ja moneltako paksu pohjaturkki suojeli. Yhtä kaikki, pieni koira maleksi loppumatkan autolle ja pääsi välillä syliinkin.
Koko matkaahan ei pienet terrierit voi olla sylissä, jos matkassa on junioreja, koska se on tosi noloa, että nuoremmat näkee.

Nyt pientä tarkkaillaan, se sai lääkettä ja tässä välissä on ehditty konsultoida jo kahtakin eri eläinlääkäriä. Ehkäpä se tästä taas iloksi muuttuu, vaikka ihmiset aina säikähtää kauheasti pienen kaverin takia.