On taas ollut hiljaiseloa vähän aikaa, kun ei oo jaksaminen riittänyt oikein mihinkään. Hukka ei jaksa aamulla, ja mulla olis virtaa johonkin puoleenpäivään ja sen jälkeen loppupäivä menee ihan sumussa. Ei kiva.
Riiviön lenkitkin on viime aikoina olleet just sitä 'tien yli pellolle ja pellonreunassa irti, tunnin metsälenkki ja pellolla taas kiinni'. Saahan penska purkaa energiaansa, ei siinä mitään, mutta pitäis kait sitä jotakin jaksaa tehdäkin?
Tänään onneksi Hukan oma mahtava dogsitteri tulee käymään, ja mäkin ehkä piristyn seurasta hetkellisesti.

Perjantaina Hukan piti saada vieraita, kun veljen piti tulla käymään, muttei tullutkaan. Ja iskä soitti, että lähdenkö mä pikkujouluihin varauskodalle tekosaareen. Toki, ja otin riiviön mukaan. Ajattelin, etten viitti sitä kuitenkaan jättää keskenään kotiin, ja kun kodan oven saa kiinni, se ei saa siellä mitään kamalaa aikaiseksikaan (niinkun vaikka juokse riitteiselle järvelle tai jotakin). Pikkujoulupirskeiden osanottajamäärä oli huimat 6+1, joista sen +1:n muodostaa Hukka. Oli kuitenkin ihan kivat pikkujoulut, iskä haki ja toi takaisin kotiin, muutama tunti vierähti jaada jaadaa jutellessa.
Sain nuotiota sytyttäessä myös kovasti tukea, kun marisin iskälle epäreiluista ihmisistä. Iskä on ihq, se pitää aina mun puolia <3
Hukka oli kuitenkin ihan väsyrääpäle, kun tultiin illalla kotiin ja nukkui varsin sikeästi loppuillan ja -yön.

Viikonloppuna oli myös los messari, mihin Hukka ei päässyt mukaan. Se on pudottanut loputkin karvat kintuistaan, niin että tuomari olis antanut sille evan ja nauranut sen ulos kehästä, mä tiedän sen.
Lauantaina oli kelpiet, ja siellä oli myös riiviön Hukka-veli! Kehässä oli kolme koiraa, kun pysähdyttiin katsomaan, ja mä tunnistin Hukan heti! Sillä on ihan samanlaiset eleet ja ilmeet kun pikku-Hukalla, joskin se on huomattavasti rotevampi ja massiivisempi. Vaikka ihmekös tuo, kun pikku-Hukka on narttu, pikkuakka, ja Hukka-veli on uros. Mutta soli söpö pikkukaveri, vaikka vähän jänskäskin ihmisvilinää ja vierasta paikkoja. Ja kaiuttimista tulevia ääniä. Tai siis, kamaan, kuka nyt ei säikähtäis jos yhtäkkiä kuuluu pään ulkopuolisia ääniä?

Hukka sai myös tuliaisia. Oikean ketunhännän, semmoisen hienon vetolelun (joka ei sitten kyllä ollut kovin hyvä vetolelu...), jonka Rölli yritti kotimatkalla mun kassista kähveltää. Penska sai myös upouuden lelun, semmoisen maastokankaisen lelun, jolla opeteltiin noutoa. Hienosti pentu osaa jo antaa sen käteen asti. Siitä on hyvä jatkaa.
Lisäksi Hukka sai kongi-tahnaa, mikä osoittautui ihan supermegamahtavaksi jutuksi! Purkki tyhjeni alta aikayksikön, ja nyt Hukka harjoittelee tyhjällä purkilla metalliesineen noutoa :D Ainakaan se ei siis kaihda kylmää metallia suussaan. Fiksu penska.

Sunnuntaina osteltiin vähän vähemmän, ostoskasseja oli puolet lauantaina saldosta, kun lähdettiin kotiin. Rölli sai oman (ja isomman!) ketunhännän, ettei tarvi Hukan häntää varastaa. Lisäksi Hukka sai ilmaisnäytepakkauksen koiranruokaa (mikä ei kelvannut neidille alkuunkaan) ja upouuden fleece-haalarin. Haalarista piti kääriä hihat/lahkeet/jotkut semmoiset, ja silti se sai puvun päältään, kun juoksi irti ulkona. Mutta se onkin lähinnä treeneihin. Pennulla on nyt ihan kaljut reidet ja tassut muutenkin, ja kylmään autoon vauhdikkaan treenin jälkeen- lihasjumi on taattu!
Lisäksi Hukasta on hirveen jännää, kun puetaan jotain uutta päälle. Se hyörii ja pyörii ja yrittää osallistua ja tarjoaa tassujaan joka välissä uuteen kohtaan laitettavaksi, minkä vuoksi sillä oli toinen etutassu kolmessa lahkeessa yhtä aikaa ja ilme lievästi hätää kärsivä :D

Mutta vielä se oppii, ihan varmasti, joku päivä. Siihen asti mulla vaan menee vartti, että saan sen puettua.