Miska on Hukan urhea pikkuveli, rakas ryssäpoika ja fransmanni. Meidän lauman metsästäjä (vaikkakaan ei kamalan vakuuttava sellainen).

Miskan tunnistaa vaivatta, jos sattuu siihen kadulla törmäämään. Parhaiten ukkelin tunnistaa painovoimaa uhmaavista parkour-liikkeistä, joista kuka tahansa lajin harrastaja olisi kateellinen. Alakerrassa asuva capoeira- ihminen nauroi myös, että pennussa on ainesta vaikka mihin, kun pieni esitteli etutassuilla portaat alas- tyyliään hihnan jäätyä hassusti takajalkojen väliin.

Miska on "vahinko-laumanjäsen", eli meidän ei pitänyt sitä alunperinkään tähän laumaan liittää. Se vain ängersi pentulaatikosta ja ilmoitti tulevansa meille. Ja kuka nyt voi vastustaa pientä tomeraa koiralasta, joka tahtoo tulla syliin nukkumaan ja järsiä sormia? Nii-in, en minä ainakaan!
Miskaa sanottiin alunperin Osmoksi. Osmo Linteläksi sisko sen taisi nimetä alkuun. Sitten siitä tuli Osmo, ja kun ilmoitin etten varmasti pysty sanomaan pentua Osmoksi, siitä tuli hetkeksi Osku. Mutta hei, oikeasti- Osku! Sehän on kanin eikä koiran nimi!

Lopullisen nimensä Miska sai, kun mietiskelin pitkään ja hartaasti pienen vesipedon uutta uljasta nimeä. Olisin halunnut nimetä sen Petrukseksi, mutta koska tädillä oli Petrus- niminen koira, en voinut nimeä käyttää. Ja kun sitten soittelin pianoa eräänä aamupäivänä, silmiin osui kappale "Miska soutaa joella". Ja mikäs sen parempi nimi pienelle pojalle kuin Miska- varsinkin kun ottaa huomioon kuinka tehokkaasti pieni läträä kaikissa vesilätäköissäkin.