Tädillä on näppärästi suhteita. Sanoin haluavani treenaamaan hakua taas Hukan kanssa, ja se soitti jollekin tutulleen että mahdutaanko me ryhmään. Ja niinpä me eilen käytiin treenaamassa hakua metsässä.

Uuden porukan systeemit tuntuu aina vähän kummallisilta, niinkuin esimerkiksi se, että jos koira on superarka, annetaan sen hetken aikaa pyöriä siinä ihmisten luona (makkararinkiä), mutta omistaja himmailee siinä keskellä! Sehän turvaa silti koko ajan omistajaan. Ja sitten samalla kertaa lähetetään maastoon. Joku siinä mun mielestä tökki.

Oli muitakin outoja juttuja, mutta ne varmaan selviää mulle ajan kanssa, kun jaksan miettiä kunnolla.

Muut porukassa oli toista kertaa metsässä, eli ihan aloittelijoita. Vähän mua ja Hukkaa katottiin silleen "vaau, noi osaa jo kaikkee!"- ilmeellä, kun kerroin että me ollaan harrastettu reilu vuosi (tauoilla, mutta kuitenkin). Ja kysymykseen "kuinka hyvin se etsii?" vastasin ettei ykskään maalimies oo mettään jääny.
Ja kyllähän Hukka siis osaakin. Eihän se koskaan siitä oo jääny kiinni, etteikö Hukka osais.

Kysyttiin miten haluan että tehdään, ja ilmotin että eka näkölähdöllä kun on niin pitkä aika edellisestä hausta. Lisäksi ilmoitin että Hukka sitten jää odottamaan maalimiehen luokse niin kauaksi aikaa että ehdin paikalle ja annan luvan palkata. Ja arvatkaas mitä? Se toimi! Mietin vähän, että testaan ensin ensimmäisen ukon verran, että jääkö se sinne, ja se jäi. Niin että jatkossa Hukka sitten odottaa maalimiehen luona niin kauan että mä ehdin sen luokse ja annan luvan palkata.
Näytin Hukan ilmaisunkin keskilinjalla, ja ensi kerralla Hukka sitten ilmaisee. Nyt ei vielä ilmaissut, kun ryhmän vetäjä oli sitä mieltä ettei vielä kannata. Ja ehkä se olikin ihan oikeassa, vieras metsä ja vieraat ihmiset, eikä oo juurikaan metsässä ilmaistu. (Muistin muuten vasta nyt, että hitto vie, talvellahan se ilmaisi tosi hienosti metsässä!)

Ensimmäisen maalimiehen Hukka näki, juoksi suoraan luokse ja steppas niin kauan että tulin ja annoin luvan antaa lihapullat koiralle.
Toisen näin kans, seurasin keskilinjaa pitkin kun maalimies eteni piilolle viistosti. Hukka lähti ja odotti ukon luona ja sai palkan kun ehdin luokse.
Sisko, joka toimi meidän kuljettajana, oli kolmantena maalimiehenä ja lähti kans viistosti (oli siis viuhkahakua, oon kait joskus puhunut siitä aiemminkin), mutta etenin keskilinjaa Hukan kanssa liian nopeasti ja Hukka tajusi mihin ukko meni. Niinpä se sitten lähti kauniisti viereltä, mutta lähti kiertämään kallion, eikä seurannut hajujälkeä suoraan ukon luokse. Siltä maalimieheltä ei saanut palkkaa, kun ei kerran ukko löytynyt (jouduin kutsumaan pois ennen kuin haki ukkoa mitä sattuu jälkiä pitkin). Tultiin yhdessä koiran ja siskon kanssa keskilinjalle.

Mun mielestä taaksepäin lähteminen ei ole kauhean paha virhe, mutta ilmeisesti se on kuitenkin aina jonkunasteinen virhe, ja se on hyvä karsia pois jo alkuun. Tosin kun kysyin että miten, en saanut siihen neuvoa. Eli jos joku haluais kertoa, miten saa estettyä koiraa lähtemästä haussa taaksepäin/ seuraamasta jälkeä, olis kiva tietää.
Tosin ei Hukka jälkeä seuraa, se ei niin tajua jälkityöskentelystä mitään, kun ei sitä ole ikinä treenattu.
Neljäs maalimies oli helppo ja Hukka löysi helposti. Emäntä mokaili eikä meinannut huomata koska koira ukon löysi, ja meinasin myöhästyä koiran palkkaamisesta. Se mulla ei vaan mene millään jakeluun, että koira päästetään irti viimeiseltä ukolta ja se saa hengailla vapaasti hetken. Siis kuseksia pitkin metsää ja tuuppia ihmisiä ja olla ihan pimeä. Metsään kun tullaan liivit päällä ja ketjupanta kaulassa, siellä ollaan töissä, eikä suinkaan leikkimässä. Vähän oli Hukankin ilme sellanen, että onks mun äiskä pakko... Ja niinpä se sitten tervehti nopeasti kaikki ihmiset ja tuli jalkoihin pyörimään.

Tiistaina taas hakua tuossa porukassa.

 

Mä en tiedä itse asiassa onko tämä nyt rauniohakua, rakennusetsintää vai sisäetsintää, mitä Hukka pääsi tänään tekemään.

Täällä tätilässä on hurmaavan romahtaneita vanhoja rakennuksia ja ehjiäkin vanhoja rakennuksia täynnä kaikenlaista jännää tavaraa. Ja niinpä me sitten laitettiin koirat töihin tänään. Hukka kun ei käy jäljellä, mutta oli jo vähän pirteämpi, se pääsi hakuhommia tekemään.
Miska ja isot tytöt ajoi jäljet pellolla ja pentu pääsi sisälle nukkumaan, kun menin ensin toiselle ja sitten toiselle isolle tytölle maalimieheksi vanhaan talliin, puuliiteriin ja rakennukseen x, jossa ei ole kattoa. (Ei hajuakaan mikä on rakennuksen x funktio.)
Isot löysi hienosti ja sai namia. Ja kummallakin oli kivaa.

Sitten minä vein isot tytöt nukkumaan sisälle ja otin Hukan boksistaan nukkumasta. Miska pääsi Hukan boksiin siksi aikaa, ja sain värvättyä pojat maalimiehiksi, ettei tarvi koko aikaa etsiä samaa ukkoa. Pojat sai ohjeeksi haukuttaa Hukkaa, kun se pysähtyy eteen.

Ensimmäinen poika oli tallissa karsinanoven takana piilossa ja Hukka löysi hienosti, kun lähetin sen tallin ovelta. Tai kun tuo talli on sellanen... Siinä on katoksella yhdistetty talli ja iso varastotila, jossa oli aiemmin heiniä ja nyt polttopuita. Niin sieltä katoksen ovelta lähetin Hukan etsimään, ja se meni kiltisti käden mukaan sinne mihin sen lähetin (tämä ei yleensä metsässä onnistu!), ja ampaisi suoraan talliin. Hetken pyörittyään löysi maalimiehen ja vielä hetken epäröityään ilmaisi haukulla. (Maalimies ei oikein osannut innostaa haukkumaan, mutta ollaanpa realistisia, ukolla kun on ikää vasta 8v.)

Toinen pojista oli mennyt polttopuiden luokse piiloon ja kätkeytynyt ison vanerilevyn ja seinän väliin. Hukka lähti hienosti ovelta suoraan puiden päälle (hetken himmaili ennen kuin pääsi liukkaita lautoja ylös, mutta onnistui lopulta) ja väisteli hienosti heikoimpia puukasoja ja nauloja laudoissa. Sai ilmeisen hyvin hajun liiterissä, kun paineli seinän viereltä suoraan maalimiehen luokse.
Hukan epäonneksi vain hevonen sattui olemaan seinän takana (sen laidun ja ulkokarsina on ihan siinä puuvaraston seinän takana ja seinä on suhteellisen harva- hevonen näkyy siitä läpi) ja hörähti huomatessaan tutut ihmiset ja koiran seinän takana! Hukalla meni pasmat sekasin kun kuului yhtäkkinen ääni ja se päätteli terävästi, että hevonen tulee ja syö sen. Niinpä suuri metsästäjä kipaisi äiskän selän taakse piiloon ja kuikuili sieltä vähän huolestuneena.
Vein sen vielä maalimiehen luokse ja suostui Hukka ilmaisemaankin vielä, kun seisoin vieressä antamassa tukea pienelle. Täytyy ottaa huomenna vielä uudestaan samassa paikassa, ettei jää kammoa.

Kolmas maalimies oli lautavajassa piilossa (samassa paikassa kuin minä aiemmin toiselle isoista tytöistä), ja Hukka huiteli kuulemma ohi, eikä tajunnut katsoa ylöspäin. Ja kun tajusi, ei oikein osannut ilmaista.
En sitten tiedä mikä ihmeen kammotila sille jäi ilmaisusta vai mikä sille nyt iski. Treeniä treeniä, niin eiköhän se siitä!