Voi jumankauta mä vihaan välillä ihmisiä. Ja nyt siis puhutaan vielä ihan samanlajin ihmisistä, eli eläin- tarkemmin koiraihmisistä! Pakkoko ne kadut on kokonaan tukkia ja tunkea se oma pikkuräksy toisen koiran iholle rähisemään?

Käytin tosiaan Hukan eilen iltalenkillä. Ja mä kun olin taas perinjuurin epäsosiaalisella tuulella eilen, en tullut ajatelleeksi, ettei muut maailman ihmiset välttämättä ole. Ja eihän ne ikinä sillon ole, kun mä olen.
Puhuin siskon kanssa puhelimessa kun olin raahautumassa puolentoista tunnin iltalenkiltä kotiin, kun piti lopettaa kesken. Meidän edellä oli joku koira, tai kaks, koska kuulu ääntä ja näky isompi ja pienempi koira. Hukka tuli nätisti sivulle ja oli sen näkönen, että mennään ohi. Riiviö on alkanut onneksi oppimaan sen ohituksen ihan suhteellisen kauniisti, mä olen kovasti ylpeä lapsestani aina välillä.

Lähempänä huomasin, että siellä on perkele useempikin koira, joku sekanen, jota mä en tunne (enkä eilisen perusteella kyllä halua tutustuakaan), yks staffipoika, josta mä ja Hukka tykätään molemmat, ja yks pikkuterrieri (pirustako niistä tietää mikä on mikäkin, semmonen aussie tai silkki tai yorkki tai joku, rasittava elukka). Hukka kiskas hännän koipien väliin, kun sekanen ensimmäiseksi rähähti sille. Vittuako tarvii vallata koko tie!
Hukka huomas kuitenkin onneksi Urpo-turpon, jonka kanssa se vähän uskalsi haistella. Sitten siihen pyyhälsi joku pieni pöyhitty bichon tms., ja siitäkös se terrierinpirulainen sai aiheen käydä Hukan päälle. Jumaliste, mä sanon vaan. Kerta vielä ja mä teen siitä piskistä rukkaset! Hukka luikahti mun jalkojen taakse turvaan ja mä tuumasin sille (varsin kovaan ääneen), että mitä sä mamoilet, turpiin vaan ja onnea tommosille! Ja mainitsin ohimennen, kun juttelin sen staffipojan emännän kanssa, että ei olis eka terrieri, jota Hukka on katsonut aiheelliseksi ojentaa.

Niin mielelläni kun mä Hukan antaisinkin staffilapsen kanssa leikkiä, ottaa ihan suunnattomasti aivoon se, kun ihmiset valtaa koko tien koirineen, eikä siitä sitten pääse millään ohi. Ainakaan näköjään ilman, että joku hemmoteltu pieni terrieri käy oman koiran päälle kuin yleinen syyttäjä.
Mä katson oikeasti aiheelliseksi ottaa seuraavalla kerralla voimakeinot käyttöön, jos se ukko ei saa sitä koiraansa pidettyä hallinnassa. Ei mun tartte, eikä kenenkään muunkaan, sietää tollasta. Hukkakin on suhteellisen pehmeä koira (ikävä kyllä), ja voi ottaa tollasen tosi herkästi itteensä.

Kun häivyttiin siitä, tuli onneksi samanrotuinen pikkuterrieri vastaan, joka ohitti ihan hemmetin hienosti Hukan ja mut. Siis ihan oikeesti, ikinä en oo yhdenkään terrierin nähnyt niin hienosti ohittavan yhtään ketään! Harmi kun en voinut sanoa sitä siinä kadulla, kun piti saada Hukka pois ja äkkiä, mutta jos sinä Jukolassa lenkkeilevä pikkuterrieri-ihminen luet tämän, niin kiitti! :)

Ja sille papalle tiedoksi, että siinä fleksissä on se nappi ihan käyttöä varten, ei pelkästään koristeena!

(Pikkuterrierit on onneksi niin pieniä ja Hukka onneksi niin vikkelä ja näppärä, ettei Hukalle tullut jälkiä tms. En viittinyt tosin edes tarkistaa sitä sen ihmeemmin, se olis kyllä antanut kuulua ja näkyä, jos jotakin olis tullut, semmonen hienohelma kun on.)