Tjaa-a. Enpä ole tullut päivittäneeksi tätä taas hetkeen. Sitten kesäkuun lopun, jos tarkkoja ollaan...

Mutta mitä sitä olemaan turhan tarkka!

Kesäkuun jälkeenhän ei ole oikeasti tapahtunut mitään kovin ihmeellistä. Heinäkuun viimeisellä viikolla vietettiin viikko maalla pitämässä seuraa kuudelle lampaalle, kolmelle koiralle, kahdelle hevoselle ja yhdelle siskolle.
Viikko oli varsin hulvaton kaikkien elikoiden kanssa. Ratsastelin ilman varusteita parin kuukauden ikäisen varsan pyrähdellessä emänsä edellä, perässä ja milloin missäkin. Koulutettu paimenkoira tuli tarpeeseen, kun varsa päätti livahtaa omille teilleen.

Pääsin siis tutustumaan koulutettuun bordercollie- merkkiseen lammaskoiraan, jonka tehtävänä on pitää lammaslauma ojennuksessa. Ja hakea ukonilman säikäyttämä lauma takaisin omaan aitaukseen. Yllättävää oli, että jopa valikoiva Hukka tykästyi ujoon paimenkoiratyttöön, joka pääsikin oman laumani kanssa tielle kävelylle. Demi uskoi hienosti Hukan jäykistelyjä ja pakeni kauemmas ennen välien selvittelyjä.
Myös Miska osoitti olevansa jo Iso. Miskan sisko Taru oli syynä meidän vierailuun, se kun aloitti juoksunsa paria päivää ennen isäntäperheen reissua. Ja koska isäntäperheeseen kuuluu myös leikkaamaton urosrottweiler, ei riskejä haluttu ottaa. Isäntäperheen narttukoirat asustivat vanhassa talossa, ja minun koirat uudessa talossa. Rotikka ulkotarhassaan lämpimässä kesäsäässä.

Koirat nauttivat saadessaan juoksennella ulkona valloillaan kuin kunnon maalaisrakit (kaikella rakkaudella) ainakin. Ja olivat kyllä hurjan väsyneitä päästyään kotiin.