Lauantaina oli itsenäisyyspäivän kunniaksi hakutreenit metsässä. Oli tosi fiksua viedä pari tuntia koko yönä nukkunut koira ja väsynyt ja stressaantunut vähän kipeä ohjaaja metsään, mutta hengissä selvittiin kuitenkin. Oli ihanan vähän porukkaa, selvittiin parissa tunnissa kotiin, eikä kyllä sen jälkeen tarvinnut tehdä enää loppupäivänä mitään, vaan painuttiin nukkumaan koiran kanssa, ja herättiin vasta seuraavana aamuna seuraavan kerran!
Metsässä Hukka etsii kyllä hienosti, ja tulee kyllä luoksekin, mutta nyt se oli niin väsynyt, että veti itsensä tyylikkäästi ylikierroksille, eikä kuunnellut enää pätkääkään, mitä sille sanottiin.
Ukot löytyi, ja selvittiin hengissä, on kai ainoa hyvä, mitä niistä treeneistä voi sanoa. Jospa sitten ens kerralla menis vähän paremmin.

Maanantaina oli taas hakutreenit raunioilla. Ja me jopa päästiin paikalle riiviön kanssa, kun sisko vei ja Jenna heitti kotiin :D

Kaiken kaikkiaan treenit meni tosi upeesti, jäi hyvä fiilis koiralle ja ohjaajalle.
Tultiin vähän myöhässä paikalle, ja sain ottaa Hukan heti radalle. Kiskoihan se sinne, mutta ei ollenkaan niin paljoa kuin ennen. Mentiin nurkan taakse odottamaan, ja kaikki kolme maalimiestä meni piiloihin (enkä mä ole tainnut tajuta sitä aiemmin, mutta jo vähän aikaa on tainnut mennä raunioilla kaikki kolme kerralla piiloon...), enkä mä tiennyt, mihin ne meni. Ja niin vaan Hukka lähti ohjauksesta sinne mihin käskin sen mennä, ja teki varmaa työtä koko ajan. Eli siis ei hösännyt sinne tänne ja tehnyt riemukierrosta ensin, vaan haki suoraan ukot.
Hukalla alkaa olla asenne kohdallaan, sen ei tartte enää kiihdyttää itseään hillittömille kierroksille ennen etsimistä, vaan voi lähteä näköjään suoraan töihinkin. Mahtavaa!

Vielä kun saan sille sen ilmaisun ja tottiksen kuntoon, se on ihan valmis kokeisiin. BH joskus keväällä, kun talvi ahkerasti treenataan, ja hyvä tulee.
Mietittiin treeneissä (tai palatessa, mä nyt niin muista enää), että miksiköhän kaikki aina sanoo, että "kunhan saadaan tottis kuntoon", ja todettiin sen johtuvan siitä, että meidän seuran tottistreenit on niin surkeet, ettei niistä hyödy kukaan mitään.

Ja eilen oli vielä seuran glögi-iltamat, joista ei kyllä oo paljoakaan hyvää sanottavaa. "Ilman koiria ja koulutusta" meinaa mun mielestä, että puhutaan ihan diipa-daapa muita juttuja, eikä suinkaan puida koulutusjuttuja. Kokeita ja päivämääriä ja kokeiden hakemisia ja muita joo, mutta ei nyt jaksais kahta tuntia kuunnella lätinää jostain koirankoulutuksesta, kun kerran sanotaan, ettei siitä puhuta.

Tuli vähän tunne, että penturyhmää jaetaan nyt silleen niihin joissa on jotain toivoa, ja niihin joista toivottavasti päästään vähin äänin eroon. Tuli sellanen tunne, että me Hukan kanssa kuulutaan niihin, joista pitäis päästä vähin äänin eroon.
Ei tullut kauhean kiva fiilis siitä. Kaks tuntia sitä paskanjauhantaa jaksoi kuunnella, ja sitten meidän "oli ihan pakko lähteä nyt".

Jos tietäis jonkun, joka olis käynyt haku-koulutusohjaajakurssin, ja suostuis neuvomaan, vois jatkaa harrastusta omassa porukassa jossain, mutta... Tuskin onnistuu. Talvitauko alkoi taas kiehtomaan.