1302713291_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aina tuntuu, että ois hirveesti kirjotettavaa ja aikoihin en oo kirjottanu mitään. Eipä tässä nytkään oo kun pari viikkoa kun viimeksi kirjotin. Mutta ehkä aika tuntuu nyt vaan kuluvan hämmentävää tahtia.

Hukka sai taas tottua uuteen lenkkeilymuotoon, kun korjasin pyöräni takarenkaan. Hukkaa ei pyörä paljon hidasta, päin vastoin. Sitä se ei vain ole ihan ymmärtänyt, että ei voi pinkaista tervehtimään täydestä vauhdista ihmisiä bussipysäkille. Se ei vain kertakaikkiaan toimi niin.
Enkä minä ajatellut, että tuo hiekkatie on niin isoilla kivillä päällystettyä, ja että siinä lumien lähdettyä todellakin on kuraa. Lenkin jälkeen kuraa oli myös rappukäytävässä, hississä, eteisessä ja kylppärissä. Ja koirien huone tuoksui vienosti märältä koiralta. Kas kun rakas otti Miskan ja vei sen saareen haistelulenkille, ja takaisin tuli kurainen pieni hännätön.

1302632038_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kylpyhuone Hukan pesuhetken jälkeen. Kuraa oli pitkin seiniä ja puhtaita pyykkejä.

Myös Miska on kokeillut pyöräilyä, ja todennut pitävänsä siitä yhtä paljon kuin korvatulehduksesta.
Eli Miska ei toistaiseksi pyöräile, vaan kävelee pyörän vierellä, kun minä ajan ja rakas pitää hihnaa. Eiköhän me Miskastakin vielä pyöräilijä tehdä. Pentuna se piti pyörän vierellä juoksemisesta, kun mukana juoksi joko Hukka tai Helmi- ja Taru- bretonit. Aina oli joku iso ja turvallinen matkassa, niin pärjättiin hienosti. Miska vain on niin kiltti ja pehmeä, että kuvittelee vieläkin olevansa täysin kykenemätön pitämään puoliaan. Hukan kanssa se on tietenkin vain hyvä, ettei tule lauman sisäisiä tappeluja, mutta kyllä se nyt vois ulkona osata sanoa muille koirille, että hei, ei tässä mitään pentuja enää olla! (Ei kai huomaa, että musta on outoa, kun on kerrankin koira, joka tulee mutkattomasti toimeen kaikkien kanssa?)

Lähisaareen on pesiytynyt fasaaneja. Olen odottanut niitä kohta kaksi vuotta, että jostain ilmaantuisi fasaaneja, joilla Miska voisi harjoitella kanakoiramaisia tapoja, eli seistä. Nyt niitä sitten on tullut. Ei tosin ole kivaa, kun pyöräilee puoliunessa töihin ja ykskaks tien vieressä seisoo fasaani joka karjaisee karmivalla äänellään "krääääk!". Vähemmästäkin menee pitkin ojanpohjia. Siinä vaiheessa olisi ollut kiva pitää mukana pientä karkoittavaa koiraeläintä. Tosin Miska ei osaa karkoittaa, se vain seisoo. Mutta kukapa sitä olisi seppä syntyessään, eihän Miskalle ole juurikaan metsästystä opetettu, kehuttu vain aina seisomisesta.

Täkäläisiin kanakoirakerhoihin ei oikein tunnu pääsevän mukaan toimintaan, joten laitan toivoni Oulun kanakoirakerholle. Touko-kesäkuussa koittaa muutto kohti Oulua, ja olen jo etsinyt koirakerhoja, joihin voisin veljekset ilmoittaa. Esimerkiksi Oulun koirakerho (OKK) vaikuttaa muuten hyvältä, mutta treeneihin pääsisimme aikaisintaan syksyllä. Enkä minä millään haluaisi lopettaa hyvin alkanutta agilitya tähän, ja tokoonkin tarvitsemme neuvoja.
Mutta saapa nähdä, Oulusta on ehkä liian pitkä matka esim. Oulaisiin joka viikko pari-kolme kertaa treenejä silmällä pitäen, mutta ehkä Haukiputaalta tai Kempeleestä löytyisi jotain kivaa? Kennelpiirin listan selaaminen on vielä kesken, täytyy ehkä tarttua puhelimeenkin.


Tiistaina oli tosiaan viimeinen agility tältä keväältä Hukan kanssa. Tehtiin kaksi rataakin, ja ehdittiin hyvin perehtyä mahdollisiin ongelmakohtiin, kun treeneissä oltiin me Hukan kanssa ja pieni höpsö mittelipoika Nemo. Nemokin malttoi olla hiljaa, vaikka sillä on yleensä hurjasti asiaa :)
Myös Hukalla meni hyvin, niin putket, pussit, A-esteet kuin puomitkin. A-estettä ei edellisen epäonnistuneen kerran jälkeen ole otettu, ja sekin oli ensimmäinen kerta. Toinen. Ensimmäinen tai toinen, niin että harjoittelun määrä on sen suhteen ollut todella vähäistä. Kontaktipinnalle istuminen ei edelleenkään ole meidän lempparijuttuja, mutta tässä vaiheessa mulle riittää se, että koira koskee kontaktiin. Siitä käsittääkseni kisoissakin voi jäädä nollat saamatta, vaikka muuten menisi hienosti.
Valssit ja ohjaukset meni hyvin, kun sain selvitettyä itselleni, miten kääntyilen ja pyörin radalla.

Lisäksi huomasin itsekin, että jos oma mieliala ei ole ihan siellä katossa, Hukka kehittää sijaistoimintoja, haistelee lattiaa/maata, haahuilee ja haukottelee. Jos olen itse liikkeessä ja kutsun koiraa iloisesti suorittamaan esteitä, se toimii upeasti.

1302713888_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

En tiedä kuka voi olla huonolla tuulella, kun tällainen iloinen pikkukaveri säntää naama loistaen kohti "jee jee mamma, kato kun mä tuun kovaaa!" :D

 

Tämän huomasin myös Kirstulassa keskiviikkona, kun kävimme tokoilemassa. Totesin myös, että jos Hukan kanssa ei homma pelitä, on ratkaisu Miska. Miskan kanssa on pakko tulla paremmalle tuulelle, ja kun itse olen paremmalla tuulella, Hukka tanssahtelee vierellä ja odottaa kuumeisesti seuraavaa käskyä. Plus olen juuri tehnyt jotain pikkuveljen kanssa, eikä se ole Hukan mieleen. Hukanhan kuuluu olla huippukoira ja emännän silmäterä, eikä pöhkön pikkuveljen.

Huomasin kentällä myös sen, kuinka äärettömän nopea se Hukan mielialan vaihtelu tosiasiassa on. Leikitin neitiä onnistuneen eteenmenon jälkeen, pyöritin sitä patukalla ja kehuin. Leikin tiimellyksessä Hukan kulmahammas kolahti polveeni ja osui johonkin hermoon, joka sattui aivan sairaasti. Kun kirosin ja lopetin leikin siihen, Hukka alkoi välittömästi haistella maata. Jo ennen kuin patukka tömähti maahan, Hukka jo pyöri vieressäni ja haisteli nurmikkoa.

1302715209_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Myös Hukan kaunis keväinen illistys.

Riehumis-treeni-ulkoilun päätteeksi pistäydyttiin vielä lähikaupassa, josta mukaan tarttui myös tuliaisia koirille. Puristeluita koirat syö epäsäännöllisesti, ja rakas lastasi ostoskoriin myös oranssin röhköporsaan, joka sai nimen Edwin. Edwinistä oli tarkoitus tulla Miskan lemmikki, mutta koska Edwin sanoo "röhröh", Miska pelkää sitä. Ilmeisesti "röhröh" tarkoittaa samaa kuin "murr", joka kai vapaasti käännettynä on sama kuin "häivy tai puren nenään". Kun Hukka saa rikottua Edwinin röhkimen, Miskakin voi leikkiä sillä.

1302719087_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Laumamme uusin ulkojäsen, Edwin the Röhköpossu.