Hukan juoksut on nyt siinä vaiheessa, että Miska saatto tulla takasin kotiin. Enää ei (pitäisi) olla vaaraa pienistä bretoni-kelpie-pennuista, ainakaan Hukan käytöksestä päätellen. Miskalla on tietenkin vielä vaikeeta, kun ruoka ei maistu ja nenä on maassa koko ajan, kun toinen tiputtelee. Eikä Hukallakaan toisaalta ole helppoa, kun se on juoksujen aikaan aina tosi hellyydenkipeä ja olis kaikkein mieluiten vaan sylissä saamassa hellyyshoitoa ja rapsutuksia. Ja sitten taas, kun Miska on aina saanut huomiota ja rapsutuksia kun on tullut niitä hakemaan (tiedän, miksi ihmeessä se saa aina huomiota kun tulee hakemaan?), niin ongelma on aika lailla valmis.
Hukka on luonteeltaan mustasukkainen, ja koska se on Miskan pomo, se pitää oikeutenaan komentaa pentu pois jos se on tekemässä jotakin, eikä halua Miskaa paikalle. Kuten esimerkiksi saamassa rapsutuksia tai lojumassa mun mahan päällä kun luen jotakin (mitä tapahtuu yllättävän usein- hyvä ettei Hukka ole sen painavampi!). Jos Miska tulee pyörimään lähelle, että huomaa äiskä mutkin, Hukka ärähtää sille tai "puree nenään", niinkun Miska asian käsittää. Ja siitä taas pikku-ukko säikähtää niin että pyllähtää istumaan ja pakenee toiseen huoneeseen tai ovelle, jos Hukka on niin lähellä mua, ettei Miskalla ole mahdollisuutta tulla mun luokse hakemaan turvaa.
Jos mahdollista, Miska tulee mun viereen pyörimään ettei Hukka tee sille mitään. On vähän tylsää, kun pitää oikeesti mennä fyysisesti niiden väliin, että Miska tuntee olonsa turvalliseksi. Hukka uskoo kyllä, kun sanon sille, että antaa olla, painuu maahan tai jättää asian x rauhaan.

Koirapuistoon en duoa vie enää ollenkaan, koska jos siellä suinkin on joku muukin kuin nämä kaks "hirviötä", Miska painelee onnellisena kaikkien muiden koirien kanssa, ja Hukka joko tekee omiaan tai pyörii mun lähellä. Hukka ei myöskään oikein ymmärrä sitä varoitusärähdystä, joka tarkoittaa, että get out of my face, vaan nakkaa kiinni, ja jos toinen ei välittömästi ole puolentoista peninkulman päässä, se käy päälle. Mutta toisaalta tiedän myös sen, että Hukka stressaantuu, jos sillä ei ole riittävästi tilaa poistua tilanteesta, ja puistossahan sitä tilaa ei ole. Just siitä syystä se luultavasti ottaa yhteen Röllinkin kanssa, koska kummatkin tarvii paljon tilaa. Hukka olis luultavasti onnellisimmillaan, jos ei olis seiniä, aitoja, pantoja eikä hihnoja.

Hukan juoksut alkoi tossa pari viikkoa sitten, ja kun Miska lopetti syömisen ja alkoi kulkea liikaa Hukan perässä (siis käytännössä nenä toisen takapuolessa 24/7), vein sen vanhemmilleni hoitoon. Hoitopaikka on hyvä, liikuntaa on yhtä paljon, jos ei enemmänkin, kuin kotona, melkein koko ajan joku paikalla, toinen koira kaverina ja mikä parasta- mun isä! Jostain syystä Miska (ja kaikki muutkin koirat) palvoo mun isää, joten hoitopaikka on Miskalle aivan täydellinen. Lisäksi äiti onnistui lihottamaan pentua pari kiloa viikon aikana, ehkä vähän liian nopeasti, mutta se oli aiemmin turhan hoikka. Se on kasvanut kamalasti ihan yhtäkkiä, eikä oo saanut pidettyä massaa sopivana, mutta nyt alkaa taas näyttää ihan oikeelta koiralta. Vielä sais pari kiloa tulla lisää, että olisin tyytyväinen.
Viikko ennen juoksujen alkamista Miska tuli kierreportaat pahasti alas, eikä ole sen jälkeen suostunut edes harkitsemaan portaiden kulkemista. Aiemmin ajattelin sen johtuvan siitä, että Miska on tasainen ja varma koira, sitä ei oo ikinä mitkään pamahdukset tai muut epämääräisyydet pahemmin pelottaneet. Että jos se kerran sitten kunnolla säikähtää jotakin, niin että se sitten pelkää sitä ihan viimeisen päälle.
Ja nyt kun sitten kuljetaan ulos ja sisään hissillä (onneksi meillä on sellanen!), oon huomannut, ettei Miska välttämättä tule hissiin, jos Hukka tulee sinne ensin. Se siis väistelee Hukkaa ihan selvästi silloinkin kun minä en tajua yhtään että pitäis.
Myöskään käytävästä sisälle voi mennä niin, että Hukka hipsii kiltisti omia aikojaan
Toisaalta on täysin selvää, etten tulkitse Hukkaa aina niin hyvin kuin kuvittelin, koska se käy välillä Miskan päälle täysin käsittämättömistä syistä. Tai siis tilanteissa joissa ei ole mitään syytä käydä pennun päälle. On hankalaa olla täysin johdonmukainen, kun ei aina tiedä kumman koirista täytyy joutua jäähylle. Jos näen, että Miska härnää Hukkaa, ja Hukka komentaa tai ehtii käydä päälle, Miska joutuu tarkistuksen jälkeen jäähylle hetkeksi eikä Hukkaan kiinnitetä huomiota (koska on kiellettyä käydä toisen päälle). Jos taas en tiedä yhtään, miksi Miska on saanut selkäänsä, tilanne on paljon vaikeampi. Hukka joutuu tietenkin jäähylle, koska edelleenkään ei tarvi käydä pennun päälle. En vaan tiedä onko oikein olla huomioimatta Miskaa sellasissa tilanteissa mitenkään, vai pitäisikö sitä hyvitellä, koska toinen on taas saanut turpiin niin että tukka lähtee.

Nykyiselleen tilanne on pahentunut sen jälkeen, kun hain Miskan hoidosta Hukan tärppien mentyä ohi. Miska kieltäytyy edelleen syömästä, jos se haistaa Hukan (mikä lienee ihan normaalia urosten kanssa, mulla vaan on niistä liian vähän kokemusta), ja siksipä se syö joko kylppärissä tai käytävässä. Yön toinen nukkuu sängyssä ja toinen boksissa. En vaan ole ihan varma, kumman pitäis mieluummin olla boksissa ja kumman sängyssä, koska Hukka on kuitenkin tosi hellyydenkipeä ja tahtois olla koko ajan lähellä, ja Miska taas... no, Miskakin tykkää kun saa huomiota ja nukkuu monesti pää viereisellä tyynyllä. Puhumattakaan siitä, että boksissa haisee juoksuinen narttu.

(Äh, ajatukset on ihan sekasin, kun mietin vaan, että pitäiskö toinen, eli Miska, antaa porukoille ihan suosiolla ainakin jokskin aikaa, ja helpottuuko kaikki kunhan Hukan juoksut on ohi ja mitä ihmettä mä sitten teen, jos ei helpotu. Eikä tuosta sepustuksesta varmaan kukaan saa mitään tolkkua, ja taidan vaan olla ihan paska koiranomistaja. Hieno homma!)