Ajattelin kirjoittaa muistiin vähän sitä, mitä elämä vasta leikatun koiran kanssa on. Muistan sitten myöhemmin, tai voin ainakin tarkistaa, mitä tämä aika piti sisällään.
Pieni vankimme oranssissa haalarissaan.
Hukka steriloitiin maanantaina puoliltapäivin. Oli kamalaa, erityisesti Hukalle, mutta myös mulle.
Hukka sai ruokaa edellisen kerran sunnuntai-iltana, ja koska raukka kulkee mahallaan, se pyöri eläinlääkärissä pitkin huonetta ja kerjäsi rapsutuksia ja nameja lääkäreiltä. Kun eläinlääkäri avasi ruiskun paperipakkausta, Hukka istui eteen ja kerjäsi minkä ikinä osasi. Se luuli saavansa namia.
Nukutus meni paremmin tällä kertaa. Eläinlääkäri rapsutti ja toinen lääkäri pisti piikin nätisti reiteen. Hukka ei edes huomannut koko piikkiä, toisin kuin edelliskerralla. Häntä heilui ja pusuja sateli sinne tänne. Hetken neiti jaksoi vielä hyöriä pitkin huonetta, kunnes askel alkoi horjua, ja komensin sen maaten viereeni lattialle. Lopulta Hukka nukahti kaikessa rauhassa silitellessäni sitä rauhallisesti. Hyvillä mielin sen sinne jätin.
Kaupassa iski kamala ahdistus, ja halusin hakea koiran hetipaikalla ja välittömästi kotiin ja luokseni. Rakas sai kärsiä panikoimisesta ja ahdistuksesta, jota purin sille. Oikeastihan koko hommaan meni aikaa puoli yhdestä kahtakymmentä vaille kolmeen, eli ei juuri mitään. Silti ehdin hätääntyä ja ahdistua, ja olin hirveän onnellinen saadessani luvan mennä eläinlääkärin huoneeseen Hukan luokse.
Reppana makasi lattialla umpiunessa viltin päällä ja täkin alla muovikauluri päässään. Lopulta se availi silmänsä ja vaikkei se sitä ehkä huomannutkaan, heräsi mun silitellessäni sitä. Siihenhän mä tähtäsinkin, että se nukahtaa kun silittelen sitä ja herää samalla lailla. Ikäänkuin olisin ollut sen luona koko ajan.
Eläinlääkärit kehui Hukkaa kiltiksi potilaaksi, mikä nauratti aika lailla- tyyppi oli umpiunessa koko leikkauksen ajan! Myös Hukan lihaksia kehuttiin, mistä olin erityisen ylpeä.
Kohdussa oli ollut valkoista töhnää, mikä viittasi lievään tulehdukseen. Eli leikkaus osui hyvään saumaan. Jokaisella nartulla kuulemma on juoksujen jälkeen valeraskaus, mutta vain osa nartuista oireilee sitä. Hukka ei ole ikinä oireillut.
Autoon Hukka kannettiin viltillä, ja autosta kotiin kannoin sen sylissä. Se ehti heräillä autossa sen verran, että olisi ollut turhan riskialtista kantaa sitä viltin päällä kotiin asti.
Loppupäivä meni vinkuessa ja täristessä. Koira sai lääkärissä pistoksena kipulääkettä ja antibioottia, joten kipuja sillä ei sinänsä hirveästi ollut. Pieniä miehiä se saattoi nähdä, mutta ei tällä kertaa murissut mulle eikä rakkaalle.
Netistä kyselin vinkkejä kuinka saada heräilevä koira pysymään aloillaan, kun Hukka haahuili ympäri huonetta osaamatta rauhoittua hetkeksikään paikoilleen.
Lopulta se sai sylihoitoa makaamalla mun jalkojen välissä niinkuin pentuna monesti. Se makasi paksun viltin päällä ja toinen viltti päällään. Netistä saadun vinkin perusteella puin sille fleecehaalarin päälle, että se pysyi lämpimänä myös haahuillessaan.
Äidin vinkin perusteella osasin pukea sille seuraavana päivänä sukat jalkaan ja säärystimen päähän. Lämpöä haihtuu eniten päästä ja jaloista, joten ne on hyvä pitää mahdollisimman lämpiminä.
Horkkakohtauksia tuli vielä eilen, eli kaksi päivää leikkauksesta. Niitä voi kuulemma tulla vielä viikonkin jälkeen, ainakin ihmisillä, enkä usko koirien olevan niin paljon erilaisia.
Uniseksi Hukka muuttui vielä pari tuntia heräämisen jälkeen, koska elimistöön oli jäänyt vielä nukutusainetta, eikä herätettä ollut tarpeeksi. Lääkäri varoitti tästä, ja sanoi ettei siitä ole mitään haittaa. Ei syytä huoleen.
Hukka ja säärystin. Kamalaa on, katsokaa vaikka noita valtavia silmiä!
Kipulääkettä Hukka sai tiistaiaamuna ja keskiviikkoaamuna. Antibioottia maanantai-iltaan asti kahdesti päivässä. Tänään en enää kipulääkettä antanut, eikä koira vaikuta sitä tarvivankaan. Lisäksi se alkaa olla oma energinen itsensä, jaksoi tulla puolipitkälle aamulenkille mukaan, vaikka eilen ei vielä jaksanut.
Haavaa suihkutetaan kahdesti päivässä viisi-kymmenen minuuttia kerrallaan. Suihku on Hukasta tyhmä, joten otettiin käyttöön suihkupullo, jolla on tosi kätevä suihkutella haava-aluetta. Puhtaalla pyyhkeellä taputellaan maha kuivaksi ja puetaan t-paita takaisin päälle. Ja vahditaan, ettei Hukka pääse riehumaan, kuten yleensä suihkun jälkeen.
T-paita oli vinkki netistä. Kauluri tuntuu koirasta ikävältä, mutta haavaa ei saa päästä nuolemaan- myöskään muut koirat. Siispä otin vanhan t-paidan ja puin sen koiralle päälle. Koira peruutetaan paidan sisälle, takajalat tulee hihoista ja häntä kaula-aukosta. Helmaan tehdään reiät, joista kaulapanta pujotetaan läpi. Panta kaulaan ja avot! Vaate on valmis. Tietenkin tähän täytyy olla muu kuin puolikuristava tai ketjupanta, koska panta täytyy voida aukaista. Meillä pantana toimii Hukan vanha nahkapanta.
Lisäksi puseroa voi muokata tyköistuvammaksi esimerkiksi hakaneulalla tai ompelukoneella. Tai jos insii riittävästi, niin insinöörien lempityökalulla- jesarilla! Hukan oranssi paita näyttää siltä kuin siinä olisi vyö.
Yöllä päällä on sekä kauluri että pusero. Ja Miska on yöt boksissa. Tähän asti on mennyt hienosti.
Miskan mielestä elämä on tietenkin käynyt kamalan omituiseksi, kun Hukka ei leiki sen kanssa, ja ihmisetkin vaan paapoo Hukkaa. Tänään äijä pääsi pitkälle lenkille, ja Bärre käyttää sitä onneksi yksin iltalenkillä, niin että se saa omaa huomiotaan.
Ja Hukkakin on piristynyt jo niin paljon, että jaksaa vetää hihnassa ja kuvitella saaneensa kaikki säännöt pois pelistä. Opetus on siis se, että jos koira on sairas, sitä saa lelliä, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Tietyistä pelisäännöistä ei luisteta.
Kommentit