Aloin pohtimaan klassista ja operanttia ehdollistumista koirien elämässä. Mikä kaikki on klassista ja mikä kaikki operanttia ehdollistumista, ja ymmärränkö mä niiden eroja oikein.

Klassisen ehdollistumisen perustanahan on Pavlovin koirat, kello-> koira kuolaa-> kupissa on ruokaa. Eli tapahtuu asia X (ääni, liike tms.) minkä seurauksena tapahtuu Y (eli palkkio)
Ymmärsinköhän siis oikein, jos Hukka on klassisesti ehdollistunut raunioilla niihin ukkoihin. Perusasennosta mä osoitan suunnan+ sanon sen maagisen "Ukko"- käskyn. Hukka löytää ukon ja saa namia. Eli jos mun käsky on X ja seurauksena on Y, niin siinä on se toiminto (eli haku) se mitä haetaan.
Samalla tavalla Pavlovin koirat toimi, eli kello soi ja ruokaa tulee JOS koira kuolaa.

Jos klassinen ehdollistuminen menee noin, olen ymmärtänyt asian oikein. Toivomme siis, että se menee noin.

Operantti ehdollistuminen taas... On ilmeisesti sitä miten... Koira oman toimimisen kautta ehdollistuu johonkin asiaan. Eli... hitto, tää on mulla ihan hakusessa vielä.
Jos nyt käsitin oikein, niin operanttia ehdollistumista on esimerkiksi se, kun Hukka oppi työntämään tassunsa jääkaapin alakaapin oven väliin-> ovi aukesi-> Hukka veti sieltä löytyneet namit naamaansa. Ja näin se siis ilmeisesti ehdollisti itsensä siihen, että kun työntää tassulla, ovi aukeaa ja saa namia.
Onkohan se sitten sama asia, kun Rölli tietää saavansa aktivointilelunsa kaapista, jos istuu (samanlaisen) jääkaapin alakaapin edessä urisemassa? Luulisi, että olisi ihan sama asia.

Ja nyt mä sitten aloin miettimään, että onko se klassista vai operanttia ehdollistumista, kun koirat alkavat ulvoa/haukkua/vinkua/pyöriä levottomasti ympyrää aina, kun auto kääntyy tietylle tielle (joka vie rantaan, tai toinen tie, joka vie koulutuskentälle). Kyseessä taitaa olla operantti ehdollistuminen, koska aina kun ne vinkuu, ei olla silti menossa kentälle tai rantaan.

Toinen epäselvä esimerkki on se, kun koira naputtaa tassullaan vesikuppia, kun se on tyhjä. Miksi ihmeessä se on ehdollistunut vesikupin naputukseen, eikä esimerkiksi ruokakupin naputukseen, joka on verrattain useammin tyhjänä? Sitäkin on joskus naputeltu (tyyliin kahdesti), mutta kun silloin ei tullut ruokaa (kerran on tullut niin, pari kertaa ei ole tullut), niin sitten ei naputella enää. Vesikupinkaan naputtelusta ei aina tule vettä kuppiin (kun ei sitä aina tajua), ja silti sitä jatketaan paljon säännöllisemmin.

Mutta nyt on niin huono olo, että taidan suosiolla jatkaa pohdiskelua myöhemmin. Tänään on rampannut hirveästi ihmisiä tässä huoneessa, aamulla oli hammaslääkäri ja illalla tulee vielä kaverikin kylään, eikä velikään lähtenyt illalla, vaan jäi yöksi niin että mun henkilökohtaista tilaani on loukattu aika reippaasti tämä ja eilinen päivä. Yltiöpäinen sosiaalisuus rasittaa ihan mielettömän paljon enenmmän, kuin sitä haluaisi myöntää edes itselleen. Mutta huomenna en sitten taida olla sosiaalinen kenenkään kanssa, luulen vähän, ettei pää kestä.