Tänään koitti neidille retki Pohjanmaalle Kauhavalle. Neiti sai tukijoukoikseen tietenkin oman ihmisensä, ja parhaan kaverinsa Rutin emäntineen.
Autossa turvapaikkana toimi siskon kaverilta lainattu häkki, jossa Hukka on matkustanut monesti ennenkin. Menomatkan ajan Hukka ja Ruti matkasivat häkissä yhdessä ja kaikki tavarat oli levitelty taitavasti pitkin kaadettuja takapenkkejä.

Varsin hyvin kukutun automatkan jälkeen navigaattori ohjasti meidät perille Kauhavan Eläinlääkäriaseman pihaan.
Hukka laitettiin hihnaan suoraan häkin ovelta ja se pääsi tervehtimään kasvattajan vaimoa.
Ensimmäiseksi ne tuumas Hukasta että "sillähän on turkki!" :D Kyllä, olen itsekin varsin yllättynyt siitä seikasta, että turkki on ja näkyy pysyvänkin, ainakin toistaiseksi vielä. Kovasti ne patistelivat näyttelyyn meitä.

Hetken jututtamisen jälkeen eläinlääkärisetä tuli ja tuumas että koira pöydälle ja tuikkas samantien piikillä toista jalkaan. Hukan ilmeestä saattoi päätellä, mitä mieltä se moisesta oli. Irvisti aika rumasti ja vinkui kun rauhoite kirveli.
Hetken aikaa Hukka jaksoi hengata pöydällä ja nojailla omaa ihmistään vasten, mutta kun kuola alkoi valua turhan kovasti, nostin pikkuisen lattialle relaamaan.
Vähän ennen kuin silmät meni kiinni, koira päätti oksentaa mahanesteet betonilattialle.

Ja sitten kun uni tuli, pieni heräsi vielä hetkeksi ja yritti nousta seisomaan, mutta takapää ei enää totellut ja niinpä se sitten teki tarpeet allensa. Ja kyllä muuten pientä tyttöä nolotti moinen moka! Sitä kuulemma sattuu... Olisin vaan halunnut tietää sen etukäteen, että sitä sattuu.


Enkä olis voinut kuvitellakaan jättäväni koiraa nukahtamaan johonkin häkkiin hallin nurkkaan. Hukka säikähti jo siitä kun vaihdoin asentoa sen vieressä kun jalat alkoi puutua kyykkimisestä. Vasta kun pieni ei reagoinut edes vieraan koiran nuuskimisesta, sen saattoi jättää lattialle nukkumaan.

Ja kyllä muuten näytti pikkuinen kelpielapsi pieneltä rääpäleeltä maatessaan pöydällä isojen sakemannien jälkeen :D
Jotenkin näytti, että sitä kohdeltiin hivenen hellävaraisemmin kuin isoja paimenkoiria.
Hukkaa ei esimerkiksi kukaan yrittänytkään nostaa jaloista mihinkään. Mutta eipä aikuisten miesten tarvikaan noin pientä koiraa nostella jaloista mihinkään :P

Rutina hurmasi taas ihmisiä ja teki positiivista PR:ää rodulleen pusuttaessaan Hukan kasvattajan vaimoa sen tervehtiessä Itoa ja Huljaa <3


Kotimatkalla otettiin todistusainestokuvia: Hukka osaa olla kaikessa rauhassa muuallakin kuin kotonaan :D
Toisin sanoen se nukkui kieli poskella autohäkissä. Puolimatkassa sen suu ja kieli kasteltiin sen verran että kieli meni nätisti takaisin suuhun, kun ei enää pelätty sen nielevän omaa kieltään.
(On suhteellisen ikävää kaivaa kieltä kakovan koiran kurkusta, kun koira ei itse tajua yrittävänsä niellä omaa kieltään...)


Vanhempien pihassa pieni koira pääsi käymään tarpeillaan, muttei oikein meinannut homma skulata, kun aina kun yritti kyykistyä, niin pyllähti persuksilleen märkään maahan ja ärsytti pientä. Onnistui se lopulta kun sai tarpeeksi aikaa tehdä asiansa.
Ja lopuksi piti vielä vähän tokkurassa murista tietä pitkin tuleville vanhemmille, Röllille ja Muori-koiralle.

Ja iltapissatuksen aikaan omassa pihassa säikähti alakerran naapuria niin että alkoi kiljumaan.
Ressukka on vielä vähän pihalla.


Ai niin. Niistä kuvista mä en itse tajua oikein huuta häivää, mutta mua valistettiin, että ne näyttää hyvältä (sen mäkin tajusin, ja kuinkas muuten, kyseessä on sentään mun koira :D ), ja ymmärsin että ne lähti Kennelliittoon lonkat A/A ja kyynärät 0/0
Eli hyppyyttää saa ihan niin paljon kun huvittaa, eikä mikään estä harrastamasta :)