Minä oon aina pitänyt Miskaa vähän yksinkertaisena, ehkä tyhmänäkin koirana. Sellaisena, jonka pääasiallinen olemassaolon tarkoitus on tuottaa huvia ihmisille.
Olen joutunut huomaamaan, että söpön ulkokuoren alla piilee todella terävä-älyinen nuori koira, joka keksii itselleen tekemistä, jos sitä pidetään liian tyhmänä eikä tehdä mitään oikeaa. Pelkkä liikunta ei selvästi riitä purkamaan sen valtavaa tekemisen tarmoa.

Viikonloppuna veimme molemmat koirat hoitopaikkoihin, kun lähdimme B:n kanssa käymään Haminassa B:n vanhemmilla.
Hukka meni vanhalle kurssikaverilleni, jossa oli jo meidän Lontoon-reissun ajankin ja viihtyi hyvin. Niin tuntui viihtyvän nytkin. Kiskoi autolta täyttä vauhtia talon luokse, livisti hihnasta alaovella ja paineli suoraan ylimpään kerrokseen. Kun ehdin portaita ylös, se istui oven takana ja hypähteli. Oven auettua se säntäsi suoraan sisään, eikä enää edes muistanut että emäntäkin oli paikalla. Eihän se sinänsä haittaa, hyvä vain että sillä on mukavaa hoitopaikassaan.

Miska vietti viikonlopun mun vanhemmillani vanhan Rölli-terrierin seurana. Vähän oli tyyppi sitä mieltä, ettei oikeastaan halua jäädä sinne, ja eiks kuitenkin voitais harkita, että Mikka tulis mukaan? Sinne se kuitenkin jäi isän kainaloon nukkumaan kun lähdettiin ajamaan kohti Haminaa.

Palatessamme hakemaan veljeksiä kotiin, sain kuulla Hukan käyttäytyneen hienosti, juosseen metsälenkillä ja halunneen kovasti sänkyyn nukkumaan. Nyt hoitotäti harkitsee itsekin ottavansa kelpien. Tai muun koiran, kun Hukka on niin suloinen. Kiittäessäni hoidosta, mua kiitettiin koiran lainasta.

Miska puolestaan oli pitänyt hauskaa! Kun isä oli mennyt perjantai-iltana saunaan, ja äiti suihkuun, koirat olivat jääneet keskenään. TV oli jätetty päälle, ettei Rölliä hermostuta rappukäytävästä kuuluvat äänet. Miska taas oli sitä mieltä, että tyhmä ohjelma, en kato.
Kun äiti tuli suihkusta, TV oli sammutettu ja kaukosäädin kannettu siististi keittiön tuolille pudottamatta edes tuolinpäälistä. Koira nukkui tyytyväisenä sohvalla pää tyynyllä.

"Vähintäänkin pään alla piti olla kaksi tyynyä... mieluummin myös selän takana ja jalkojen alla." -ote Miskan hoitopäiväkirjasta.

 

Sillä aikaa kun koirat pitivät hauskaa hoitopaikoissaan, me hoidimme B:n pientä tipsua Haminassa. Tipsu-paralla oli kynnet kasvaneet liikaa, ja ne piti leikata. Nyt Tove-tipsu vihaa mua, koska olin kamala akka ja leikkasin sen kynnet. Lopulta vaihdoimme, minä pidin koiraa sylissäni ja B leikkasi kynsiä. Toven piti saada pitää jostain kiinni, ja niin se tarrasi peukalooni pienillä, mitättömillä hampaillaan. Kun saksista kuului pahaenteinen ääni "naks", pienet hampaat pureutuivat lujemmin sormeeni kiinni. En voinut kuin nauraa, niin onnettoman kevyt ote on pienellä seurakoiralla. Kun homma oli ohi ja koira sai herkkupalansa palkkana hirveästä kärsimyksestä, ei sormessa näkynyt pienintäkään jälkeä.
Muistanpa elävästi edellisen kerran, kun koira tarttui peukalooni. Vietin seuraavan aamun TK:ssa ja sain lopulta murtuneen sormen tuomion.

Nämä kaksi nyt vain purevat vähän eri voimalla...