Käytiin 6.4. Vethausin silmäpeilauksessa Hukan kanssa. Lääkäri(t) diagnosoi terveet silmät, joskin vasemmassa, eli viallisessa silmässä, on korneassa traumaattinen arpi ja pigmenttipisteitä etukapselissa, eli varmaankin siinä tota... no siinä niin, silmässä. Eivät keksineet mitään syytä omituiseen käytökseen.
Ajattelin soittaa tänään, jos yskä antaa myöten, kunnalliselle, että tuon Hukan sinne seuraavan kerran välittömästi kun se alkaa siristellä ja hinkata ja on kipeen tuntuinen. Mä en yksinkertaisesti kestä sitä, että mun maailmanrakkaimpainen on kipeä, enkä mä voi auttaa sitä mitenkään.

Eläinlääkärissä oli eilen hirveästi muita koiria (ainakin odotushuoneen kokoon nähden), ja meidän Hukka käyttäytyi tosi rauhallisesti ja hienosti koko ajan! Hyppäsi sohvalle mun ja tyttökaverin väliin, kellahti selälleen että sai rapsutuksia ja nukkui pää mun sylissä. Antoi hoitajan tarkistaa sirun itseltään, ja nojaili tiskilläkin jalkaan. Vähän tarkistus jännitti, mutta tärinäkin loppui, kun painoin koiran itseäni vasten kiinni. Hyvin meni, eikä ketään edes purtu nenästä, vaikka treeneistä tuttu porokoira työntyi ovesta ja pisti nenänsä ihan Hukan nenään kiinni. Tosin porokoiran "pikkuveli" sai tiukan katseen ja irvistyksen, kun Hukka odotteli tuolin alla jaloissa, että silmätipat vaikuttaa, ja toinen tunki naamansa tuolin alle.

Kaikenkaikkiaan siis, olen aivan äärimmäisen yllättynyt Hukan superhyvästä käytöksestä ja muutenkin tuosta koirasta. Hukalle on aivot kasvaneet, ja se on ihan oikeasti mun Elämäni Koira, juuri se kaveri, jonka mä olen aina halunnut!