Meillä ollaan taas oltu tosi laiskoja viime aikoina. Tai onhan se tietenkin aina vähän laumakohtaista mitä se laiska sitten meinaa.
Meidän aamuja rytmittää tunnista pariin tuntiin aamulenkit ja iltoja mun koulut ja muut jutut.
Kun sitten taas on tyttökaveri, joka tuumas yks aamu olleensa tosi reipas oman koiransa kanssa, kun ne teki puolen tunnin lenkin. Totesin sille, että joo, me oltiin tosi laiskoja ja käveltiin vaan tunti...

Lenkit siis hoituu kyllä, mutta noi treenit onkin sitten toinen juttu. En edes jaksa muistaa, koska ollaan viimeksi ihan tosissaan treenattu jotakin Hukan kanssa. Miskahan nyt onkin tähän asti lähinnä ollut lauman vauva ja pelle, jolta ei ole vaadittu mitään muuta kuin malttia.
Mutta nyt me ollaan taas aktivoiduttu. Kaivoin hyllystä taas vanhan kunnon Tie tottelevaisuusvalioksi- kirjan, ja tarkistin mitä Miskan kanssa pitäis alkaa tehdä. Ja niinpä pieni mies sai tutustua alkeishyppyharjoituksiin. Tai lähinnä kai siihen, että pitää hypätä siitä mistä minä käsken ja silloin kun minä käsken- hypätähän se osaa kyllä ilmankin! Teippasin oviaukkoon pahvikaistaleen, ehkä 25cm korkean, että Miskakin joutuu jo oikeasti hyppäämään noine kinttuineen sen yli. Ja hyvin riiviö hyppääkin, muutama päivä ollaan harjoiteltu, ja näyttää siltä että sillä jo joku haju on, mitä se "hyppy" tarkottaa.
Eihän pieni yhtä hyvin tietenkään tiedä kuin Hukka, joka osaa odottaa vierellä ja hypätä sitten sulavasti yli. Hukan kanssa panostetaankin samankaltaisessa harjoituksessa lähinnä siihen, että se pysähtyy seisomaan käskystä esteen toiselle puolelle.

Muutenkin tässä on taas oltu tosi laiskoja. En esimerkiksi treenaa juurikaan koiria ulkona. Hukka pääsee kyllä edelleenkin kauppareissuille mukaan ja saa kanniskella tavaroita kotiin, ja ulkona komennan sen välillä vierelle kävelemään, mutta muuten se meneekin sitten niinkuin tykkää. Elättelen toiveita, että jos ne vaan saa sen pari tuntia päivässä liikuntaa, ne ei jaksais tuhota sisällä mitään.
Paitsi että Miska jaksaa silti. Maiharit kohtasivat loppunsa, kun Miska keksi että nahkakenkiä on tosi kiva järsiä... Luulin että se ois tyytynyt niihin crocseihin, joita sillä on lupa syödä, mutta vielä mitä. Pitää keksiä joku systeemi ettei se saa kenkiä. Ei mun kengistä niin väliä, mutta on vähän tylsä, jos joutuu ostamaan tyttökaverille uudet kengät, jos pentu syö ne!

Lisäksi mietin Miskaa ja sen kanakoirajuttuja. Ajattelin ottaa yhteyttä Kanta-Hämeen Kanakoirakerhon aluekouluttajaan ja kysyä vähän että miten mä alan tuota hirviötä kouluttaa, että siitä tulee joskus järjellinen kanakoiraeläin.