Oltiin sitten lauantaina treenaamassa. Ilmaisua ja muuta jännää. Ja yllättävän hyvin riiviö hoksasi, mitä sen pitää tehdä saadakseen lelun ihmisiltä.
Lisäksi akka kiipeili liikkuvan (tai enemmän tai vähemmän liikkuvan) sillan päälle ja sai ison kasan nameja. Ja tesmaili tikkaita ja käväs vielä sillä omituisella alustalla, jonka on kai tarkoitus imitoida jotain... jotain. Se on liukas ja epämääräinen ja jotenkin hankala, mutta ei Hukka sitä kuitenkaan pelkää. Vaikka se on nyt vielä tavallistakin liukkaampi, kun on lunta ja jäätä.

Se vaan, kun Hukka otettiin autosta kolme-neljä kertaa, ja aina takaisin sisälle, se stressas. Ja kun meidän Hukka stressaa, se stressaa oikein heti viimeisen päälle. Ja niinpä sen piti saada purkaa stressiään johonkin, ja ainoa minkä se pikku-idiootti keksi, oli Jennan auton turvavyön poikki pureminen. Että hieno homma, vähän olisin tietty taas voinut ajatella.
Ajatella, eli laittaa Hukan sinne häkkiin takakonttiin, kun se kerran oli tyhjänä. Ei Hukka siitäkään olis varmaan erityisesti ilahtunut, mutta oltaispa säästytty enemmiltä materia-vahingoilta. Vakuutus olis kans ihan sikakiva.

 

Käytiin sunnuntaina Tampereella taas. Busseiltiin ja junailtiin, ja mulla meni taas hermot, kun ei yks osaa millään istua nätisti paikallaan junassa, kun pitää heilua ja pyöriä joka suuntaan. Ens kerralla mä kävelen sen kanssa rautatieasemalle ja kierrän vielä Varikonniemen lenkinkin, että apina vähän malttaa.
Ilmeisesti junamatkailu kuitenkin sen verran väsytti lasta, että se malttoi kävellä nätisti keskustorille, josta päästiin bussiin kohti Pyynikkiä.
Oli aika hauska, kun istui syömässä suklaata (jotakin hyvää mullakin on aina mukana, kun treenataan :P ) pysäkillä, ja Hukka alko yhtäkkiä tuijottaa pysäkin lasiseinän läpi. Se nosti pikkuhiljaa karvat pystyyn ja murisi vähän epäluuloisesti. Komensin sen viereen istumaan ja käännyin kattomaan, niin pysäkin takana meni kymmenkunta mustaa nöffiä päiväkävelyllä! Yks nöffi pysähtyi siihen pysäkin taakse ja painoi nenänsä kiinni lasiin. Ja Hukka tietenkin painoi nenänsä toiselle puolelle kiinni. Ja ihmisiä nauratti, kun Hukka yritti olla iso ja tomera ja komentaa niitä nöffejä :D

Selvittiin lopulta Pyynikille asti ja käytiin kiertämässä lenkkiä kesäteatterin lähellä ja testattiin järvenjäätäkin ihan rannassa, ennen kuin meidän ryhmä alkoi. Siinä kun on tyhmästi vähän reilu puoli tuntia aikaa, ja meidän ryhmän jälkeen täytyy syöksyä täysillä pysäkille, että ehtii bussiin. (Ei muuten ehditty, ja jouduttiin kävelemään koko matka Pyynikiltä rautatieasemalle.)
Yritin leikittää Hukkaa kepillä ja ottaa sen kanssa jotakin helppoja juttuja ennen kun mentiin muiden luokse. Hyvin se pitikin kontaktia ja moselsi mukana niin kauan kun muita koiria ei näkynyt. Mutta kun päästiin muiden ryhmäläisten, yhden foxin, vinttarin ja aussien luokse, mielenkiinto loppu täysin.
Häiriötreeni olis tosi kiva, mutta mistä mäkään häiriökoiria joka päivä saan haalittua.

Eikä sitten loppujen lopuksi ehditty edes tehdä muuta kun ottaa seuraamista, niin että seurautetaan pari askelta ja heti ekalla pitää pysyä kontakti. Yllättävän vaikeeta, Hukka siirtää katseen pois ekan askeleen ajaksi ja jatkaa kontaktin pitoa vasta toiselta tai kolmannelta askeleelta. Pitää sitäkin treenata.
Lisäksi harjoiteltiin jääviä liikkeitä, liikkeestä istumaan. Hukka hämääntyi tiukasta äänensävystä ja painui maaten. Mutta Hukka on oppivainen koira, se oppii sen kyllä äkkiä, jos mä olen riittävän johdonmukainen sille.

Uutena juttuna aloitettiin eteenmeno. Hukalla oli purkkiruokaa pienessä purkissa mukana, ja se reppana luuli, että otetaan ilmaisua. Se vissiin riemastu lauantain ilmaisutreenistä niin kovasti, että yrittää nyt tarjota kunnon haukkua joka hommaan.
Ohjaaja otti purkin ja vei sen maahan. Mä lähetin Hukan ja komensin sen maahan, mutta koska ohjaaja istui sen kupin luona, Hukka pompahteli ja yritti haukkua. Jos se nami lähtis näin. Meni maahan vasta kun olin ehkä metrin päässä siitä.
Koitin tänään kotona, tai siis koulun parkkipaikalla, eteenmenoa yksinäni, ja Hukka tajus sen paljon paremmin.
Tietenkin tilanne oli nyt sen verran erikin, ettei se välttämättä tajunnut kyseessä olevan sama harjoitus kuin eilen. Ensinnäkin matka oli huomattavasti lyhyempi, ehkä kymmenisen askelta. Eilen matka oli parikymmentä metriä.
Toiseksi mä vein purkin maahan Hukan kanssa, tulin sen kymmenisen askelta takaisin ja lähetin koiran. Painui maahan suhteellisen hyvin, ei heti ekasta käskystä. Lisäksi se ehtii juosta sen kupin ohi ja painui maahan kaikilla kolmella kerralla niin että ehti kääntyä katsomaan mua. Pitänee viedä purkki aina seinää vasten, niin ettei Hukka pääse sen ohi.

Lisäksi se onneton ei jäänyt odottamaan sen purkin aukeamista, kun vapautin sen Hep-sanalla, vaan ponkaisi täyttä vauhtia mun luokse ja alkoi kiskomaan hanskaa mun kädestä. Ja viimeisellä kerralla palkkana olikin sitten mun hanskan tappo, kun meni maahan ekalla kerralla.
Eli käytännössä namipurkki sinisine kansineen oli mulle merkkinä, missä kohti käsken maahan, ja Hukalle toimii palkkana taisteluleikki.
Eilisissä treeneissäkään sitä ei niinkään kiinnostaneet namit, kun mun nahkahanskat. Pitää ottaa ens kerralla sille joku taistelulelu mukaan, sen kontakti on meinaan huomattavasti parempi kunnon taistelun jälkeen. Pitää vaan alkaa miettimään, mistä asioista voi palkata lelulla ja mistä asioista on pakko antaa namipalkka.