Me kun ollaan täällä pohojosesa, niin osallistutaan sitten talkoisiinkin (ja ansaitaan näin paikkamme treeniryhmässä). Nyt ollaan oltu kolmena yönä yövartijoina veteraanikonepäivillä, ja meillä on ollut koirat matkassa.
Hukkahan nyt ei sinänsä oo mitenkään super katu-uskottava vartiointikoira, mutta hengaa kiltisti mun vierellä (ja buffailee vähän väliä, kun on väsynyt). On vaan aika rankkaa pikkuiselle tytölle, kun pitää valvoa ja olla skarppina ensin päivä ja sitten vielä koko yö. Aamukahdeksalta päästiin aina nukkumaan. Tai minä pääsin yhdeksän aikaan, kun ruokin pennut ja käytin terrieriosaston pihalla kun tultiin kotiin, mutta Hukka pääsi omaan boksiinsa levähtämään heti kun tultiin kotiin.

Ekana yönä ei tapahtunut mitään, pyörittiin siellä täällä, tarkistettiin kojuja ja telttoja että kaikki on kunnossa. Hukka jaksoi kiskoa remmissä muutaman tunnin, mutta kun aamuyöstä mentiin laavulle notskin ääreen istumaan ja paistamaan makkaraa, Hukka käpertyi jalkoihin nukkumaan. Välillä ponkaisi ylös ja ärimurisi jollekin.
Kotona sitten uni maistu, nukuin sen kanssa kolmeen asti ihan sujuvasti. Puolenpäivän aikaan se käväs ulkona ja takasin tullessaan pomppas mun päälle, ennen kun meni takasin nukkumaan.

Toisena yönä, jonka piti olla meidän viimeinen yö siellä, oli kans ihanan rauhallista.
Meillä oli seurana yks puolituttu lk colliensa kanssa. Ja sellanen semi-suojelukoulutettu saksanpaimenkoira, joka ei voinut sietää muita koiria silmissään. Jee.

Olihan siellä jotakin meteliä, kun sinä iltana oli ollu tanssit ja porukkaa siellä.
Istuttiin laavulla taas ja paistettiin makkaraa (Hukka sai koiraveronsa kuorien muodossa). Jotain sanaharkkaa siinä oli hetken aikaa, mutta sitten metelöijätkin lähti nukkumaan. Tosin jonkun ajan päästä tuli siihen takaisin sama metelöijä samalla kun huusi puhelimeen ja heilutti käsiään ja oli mahdollisimman omituinen. Pienen koiran puolustusvietti heräs ja se alkoi murista ja haukkua. Ja Ruti tottakai komppas kaveria.
Ja me saatiin huudot siltä metelöijältä, kun "vartijoiden rakit haukkuu" "tekis mieli lyödä niitä halolla päähän" jne. Loppujen lopuksi meidän koirat uhattiin haudata elävältä.

Eipä haudattu. Eikä sama ukko seuraavana päivänä selvin päin ollut tuntevinaan meitä, kun käytiin alueella muuten vaan kiertelemässä, ilman koiria tosin.
Ja viime yö käytiin taas vartioimassa muutama tunti, tultiin tosin jo yöllä kotiin, kun koirat ei jaksanut keskittyä ja itelläkin oli univelkaa ihan kiitettävästi.

Yöllä oli aina kivasti aikaa treenata koiria ja leikkiä niiden kanssa ja jauhaa scheissea.
Hukka on oppinut nyt muutaman päivän (tai yön) aikana luoksetulon. Suoraan eteen, ottaa kontaktin ja mulla voi olla kädet vaikka missä. Samoin seuraaminen on varmempaa ja iloisempaa- koskaan ei tiedä mitä äiskä seuraavaksi tekee!

Tosin tuo yövalvominen ei sovi pienelle koiralle. Eilen grillattiin ulkona ja suurin osa koirista (eli meidän koirat ja terrierit + Otto-poika) oli ulkona. Pennut seikkailee jo metsään asti omin nokkineen, ja välillä niitä saa tosissaan etsiä. Nyt muut koirat meni kiltisti sisään, mutta Miska jäi ulkoilemaan yksikseen ja päätin hakea sen Hukan kanssa.
Kun tultiin takaisin pihaan, Hukka kääntyi portailla ja leipoi Miskaa tehokkaasti lättyyn.

Ja tänään Hukka pisteli turpiin viisikuista borderterrieriä, kun vanhemmat koirat oli ulkona ja Tiitu laitettiin ovesta ulos. Hukka pisteli sitä kuistilla turpiin ja lensi sisälle samantien.
Taitaa mun pikku prinsessalla olla vielä vähän väsy, niin menee hermot pienimmästäkin.