Hitto vie tuota taisteluparia.
Päätin vähän aktivoida neitejä tuossa aamupäivällä ja kaivoin hookkan blöön kaapista. Kuorin sen ja puolitin ja pilkoin pieniksi. Sitten kaivoin kaapista tyhjän puolen litran muovipullon ja koirien ruokanappulat. Ja hain naksuttimen takintaskusta ja noutokapulan eteisen lipaston päältä.
Ja luonnollisesti taistelupari seuras silmä kovana hela tiden, mitä mä touhuan. Ne istui vierekkäin mun takana keittiön matolla ja kyttäs kun pilkoin makkaraa ja laitoin loppuja jääkaappiin.
Sitten nappuloita pulloon, makkaranpaloja hupparin taskuun ja terrieri makkariin pullon kimppuun.

Hukka istahti iloisesti mun eteen olkkarin lattialle ja katto silmät loistaen että jee, mitä jännää me tehään? Iskin kapulan vähän matkan päähän lattialle ja odotin että neiti hiffais käydä koskemassa kapulaan. Hiffashan se, se lösähti sen päälle makaamaan...
Hetken harkittuaan se tökkäs sitä ensin tassullaan ja sitten kuonollaan ja lopulta pieni hassu kelpie istui kapulan taakse ja laski kuononsa sen päälle. Sitten se avasi suunsa ja katto mua että no, naksauta nyt! Ja mä en vielä ollu naksuttanut yhtään mistään sille :D
Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että ihan turhaan mä yritän saada sitä itte tajuamaan että ois syytä koskea siihen, vaan komensin sitä vaan tuomaan sen riivatun pulikan mulle. Ja toihan se, otti jopa oikeesta kohdasta kiinni, ja siitä sai naksauksen ja makkaranpalan.
Muutaman kerran palkkasin sitä siitä että se ylipäänsä tarttuu kapulaan ja kiikuttaa sitä lähemmäs, vaikka se pudottikin sen aina heti kun mun käsi liikahti.
Ehdin jo mietiskellä, että mitä jos se pudottaakin sen varpailleen. (Mun sormille se pudotti sen kahdesti ja polvelle kerran, tällasella luuviululla se tuntuu!)
Jahka sain tämän ajateltua, neiti pudotti kapulan omille varpailleen. Ja katto mua syyttävästi samalla kun piti tassuaan ilmassa. Ihan varmastihan se siis oli mun vika, ettei neiti viitti odottaa sitä "kiitos"- sanaa ennen kuin heittää lelusta irti.

Sisko kertoili nähneensä rotkujen koulutusleirillä kokeiltavan sellasta, että painava autonmoottorin osa tms. laitetaan noutokapulaan kiinni koiralla, joka ei pidä kunnolla kiinni tai pudottelee kapulaa. Tai näin mä ymmärsin.
Tuumasin siskolle silloin, että Hukka on sen verran pehmeä koira kuitenkin, ettei se varmaan enää koskis koko kapulaan sen jälkeen. Vähänhän tuo vastahakoista oli sen jälkeen kun putos varpaille, mutta koski kuitenkin, kun mentiin askel taaksepäin. Ja nopeasti päästiin kuitenkin takaisin siihen missä oltiin ennen kuin kapula tippui. (Siis nopeasti, muutamalla naksauksella.)

Ja tämän jälkeen oli terrierin vuoro. Lupasin opettaa sen noutamaan tämän viikon aikana, mutta eilen ja toissapäivänä ei tehty mitään sen edistämiseksi. Onhan tässä vielä pari päivää aikaa :D
Tungin uudet nappulat pulloon ja lykkäsin Hukan makkariin, uudet makkaranpalat taskuun ja kapula taas lattialle.
Rölli vaan on hirveän kova "tassuttelija", eli se mieluummin koittaa aina ensin tassulla kuin suullaan, ja sitä on rohkaistava hirveästi koittamaan juttuja nenällä ja suulla.
Tosin nyt piti taas aloittaa ihan alusta ja muistuttaa neitiä siitä, mitä se naksaus tarkoittaa, kun oli ihan päässyt unohtumaan. Ja sitten palkka tuli pari kertaa pelkästä tassulla läppäämisestä. Kerran kapula jopa tuotiin mulle tassulla vierittämällä :D
Nyt pääsin sen kanssa niin pitkälle, että naksautan, kun koira nuolaisee kapulaa. Illalla otetaan uusi yritys ja sitten huomenna muutaman kerran.

Ajattelin terävänä, että Hukka on levähtänyt makkarissa pullon kanssa ja sen kanssa vois vielä koittaa sitä noutoa. Suunnitelma oli yrittää saada sitä ottamaan kapula mun kädestä ja pitämään sitä niin kauan että sanon "kiitos".
Siispä tuumasta toimeen. Täytin pullon uudestaan nappuloilla ja ravistelin sitä saadakseni Röllin huomion. Terrieri vissiin jo silloin kyttäsi kelpietä.
Pudotin pari makkaranpalaa pulloon ja heitin sen makkariin. Ajatuksena edelleen, että Rölli säntää perään ja Hukka jää mun kanssa olkkarin puolelle. Yritys hyvä kymmenen...

Terrieri päätteli omalla ihmismielelle täysin käsittämättömällä logiikallaan, että Hukka aikoo varastaa sen pullon (joka oli hemmetin kaukana kummastakaan akasta), ja että se pitää siitä hyvästä höyhentää.
Niinpä Hukka sai päälleen kahdeksan kiloa raivostunutta terrieriä, jonka vakaana aikomuksena oli teurastaa mokoma tyhmä ja röyhkeä paimenkoira.
Ja "tyhmä ja röyhkeä paimenkoira" ei tietenkään antanut millin vertaa periksi vaan kävi samanlaisella raivolla terrierin päälle.
Voi olla että tilannetta hämmensi entisestään se, että mä seisoin vieressä. Molemmat koirat puolustaa mua henkeen ja vereen (vaikka vain Rölli on tehnyt niin käytännössä), ja kuvittelivat vissiin jotenkin hämärästi, että toinen aikoo käydä mun päälle.
Tai sitten ne vaan tappeli niin helvetin tosissaan siitä hemmetin nappulapullosta.

Niinpä minä, reippaana tyttönä, survoin käteni tappelevien koirien sekaan ja sain kuin sainkin napattua kelpietä niskasta kiinni ja tempaistua sen ylös. Terrieri tappeli pari sekuntia puhtaasti keskenään, ennen kuin säntäsi kelpien kimppuun. Ja jos joku kuvittelee, että Hukka olis jotenkin luovuttanut kun joutui ylös, niin turha luulo! Se raivostui kahta kauheemmin! (Mikä oli tietenkin ihan ymmärrettävää, nyt kun asiaa ehtii ajatella.)
Siinä minä tanssahtelin ympäri olohuonetta rähisevä kelpie kainalossani ja tappomeiningillä melskaava terrieri jaloissani. Yritin nakata kelpietä sohvalle- terrieri oli heti niskassa. Sohvapöydälle- sama tulos, plus lasi joka tippui lattialle, säilyi onneksi ehjänä ja oli tyhjä. Vaistomaisesti sain säästettyä pianon tältä draamalta, enkä yrittänyt laskea kelpietä sen päälle. Lopulta pidin vain tiukasti kiinni kelpiestä, potkin toisella jalalla terrieriä kauemmas, kiikutin toisella jalalla kelpietä työhuoneeseen, ja mekastin samaan aikaan kuin sisävesihinaaja. Sisältö oli suunnilleen tyyliä "mene nyt helvttiin, saakelin katurakki tai teen susta rukkaset ja syötän ne naapurin kollille", höystettynä liudalla kirosanoja joka väliin ja keskelle.

Ihme kyllä, kummassakaan koirassa ei näy naarmuakaan, terrierilläkin oli vain kaulusvillat märkinä. Kelpiellä ei edes märkiä karvoja.
Rölli marssi keittiöön, ravisti itsensä ja katto mua sen näkösenä että jatkettaisko? Sitä naksuttelua siis, ei tappelua.
Hukka jäi työhuoneeseen kun menin tarkistamaan terrierin, ja kun tulin tänne, se tärisi kauhuissaan (ilmeisesti kauhuissaan, tai sitten muuten vaan) lattialla. Nyt se on muutaman tunnin nukkunut ihan jaloissa, mitä ei yleensä tee. Ilmeisesti pieni säikähti.
Otettiin hetki naksuttelua sen kanssa, ettei sen paimenkoiralogiikka sano sille, että naksuttelun jälkeen tulee aina tunti turpiin.
Ja kiitos tämän aamuisen naksuttelutuokion, mullon reisi ihan sinipunainen ja ihan hiton kipee. Kyllä vaan on terrierin ja kelpien leuoissakin ihan riittävästi puruvoimaa!

Ainoa hyvä puoli tässä on se, ettei kumpikaan tahallaan yrittänyt mua purra, mä vaan seisoin välissä. Ja äsken kun käväsin kattomassa tuliko lehti tms., Rölli päästi Hukan työhuoneesta ja nyt ne pussailee olkkarissa. Rauha maassa siis taas :)