Koska nykyisten olosuhteiden vallitessa on käynyt harvinaisen selväksi, että on melkeinpä turha kuvitellakaan pääsevänsä edes kerran viikossa hakutreeneihin, ajattelin ottaa uuden lajin treeniohjelmaan. Jälki on siitä hauska laji, että sitä voi harrastaa ihan yksikseenkin, varsinkin kun kyse on lähinnä aivojumpasta koirille. Hukka on edelleen mun mielestä parempi haku- kuin jälkikoirana, ja Miska taas... no, saa nähdä sen kanssa mitä mistäkin tulee. Eikä se kuitenkaan esimerkiksi PK-jäljelle koskaan pääse, kun ei reppana ole PK-rotuinen. Tietenkin olis esimerkiksi MeJä ja muut, mutta saapa nähdä. Jos nyt tänään kävis kuitenkin vaan tekemässä ihan lyhyet jäljet kaikille kolmelle karvanaamalle.

Tosin täytyy ensin soittaa äipälle ja kysyä Röllille ohjeistusta, että mitä sille saa laittaa nameiksi jäljelle, kun sen ruokailu on tosi tarkkaa. Itse asiassa se on dieetillä ja lisäksi se ei saa saada ylimääräisiä nameja, eikä vehnää ollenkaan. Että siinähän sitten taiteillaan. Omat saa varmaan nakinpaloja jäljelle ja iltaruuat jäljen päähän. Rölliäinen varmaan saa purkkiruoka-osuutensa jäljellä.

Käytin eilen illalla Miskan ja Röllin yhdessä lenkillä, ja Röllillä oli jo loppulenkistä kauheita ongelmia. Se on vanhempi narttu, ja sen pitää aina merkata nuorempien pissojen päälle. Ongelma on nyt vaan siinä, että Miska on Miäs, ja Miähet merkkailee! Ja niin onneton pieni Rölli-pörriäinen kipitti Miskan perässä ja kyykisty aina sen merkkaamisten päälle ja yritti tiristää pari tippaa. Loppujen lopuksi kielsin Miskaa enää merkkaamasta, ettei Rölli-raukka ihan kuivu! Ja vielä kun Röllillä on noi nesteenpoistolääkkeet ja kupistakin vesi aina loppu, kun pikkuhirviö läträä aina kupin tyhjäksi, niin vaikeeta oli. Hyvin vaikeeta!
Hukka sai ihan oman lenkkinsä, kun otin sen mukaan kauppaan. Täytyy myöntää, että on nautinto käydä esimerkiksi kaupassa Hukan kanssa, kun se kuljeksii kaikessa rauhassa kauniisti lähellä eikä kisko. Tai jos kiskookin, niin lopettaa pyynnöstä. Eikä siis pidä edes käskeä, kun riittää kun sanoo että et viittis kiskoa hei. Ja kun tulin kaupasta painavan kassin kanssa, Hukka jolkutteli nätisti vierellä, niin että olisin voinut päästää sen vaikka irti, jos en olis taas oppinut luottamaan siihen kuitenkin vaan 90 prosenttisesti. Sitäpaitsi Vanajantie on aika vilkas välillä.

Mutta illalla jälkee ja kuviakin, kunhan saan ne siirrettyä toiselle koneelle ja tikulle ja sieltä tälle koneelle ja sitten nettiin. Monta monta mutkaa on, ennen kuin nähdään kuvia. Mutta on sitten ihan uusia kuvia, jos vaikka saisin Miskastakin vaihteeksi ihan onnistuneita otoksia. Ja naamakirjaankin piti muuten laittaa, siskolla on kuulemma kauhee ikävä Miskaa, kun oli katellut sen pentukuvia. Ja mulla on rotikkavajaus.
Näin yks päivä kadulla semmosen nuoren rotikkauroksen semmonen jätkän kanssa. Ja minä leperrän välittömästi että voi kun söötti pikkuinen, tule tänne niin täti rapsuttaa! Ja rotikka lompsi luokse ja lätkäs tassulla että tätipä on sitten hyvä ja rapsuttaa. Ja sitten minä lepersin sille ja palluttelin ja sen isäntä oli hivenen kummissaan, mutta kovin iloinen, että joku tahtoo rapsuttaa ja leperrellä sen koiralle, kun yleensä niitä vaan pelätään. Oli pakko myöntää, että on rotikkavajaus, kun en oo nähny ruttua  ja murdea niin pitkään aikaan.
Vaan vajauksensa kullakin. Ja näenhän mä niitä vielä tässä taas, varsinkin jos käyn ennen suunitelmissa olevaa reissua nakkaamassa koirat sinne hoitoon <3