Nyt on saatu muutettua pikkuriiviön kanssa uuteen osoitteeseen lähemmäs kaupunkia. Muutosta voi sanoa, ettei ollut helppo muutto, ja että Hukka ei ilahtunut alkuunkaan kun tajusi että tavaroita pakataan, ja että kaikki sen omat lelut on tungettu yhteen kassiin. Perseestä tämmönen, sanoi Hukan ilme, kun se istui oman kassinsa vieressä häkin avoimen oven edessä olohuoneessa.

Lauantaina piti muuttaa, kun silloin saatiin iso auto lainaan. Ja silloin saatiin kyllä enin osa tavaroista muutettuakin. Mukaanlukien Hukan omat lelut, mikä on riiviön mielestä ehdottomasti tärkeintä. Mun mielestä lähinnä toissijaista, koska Hukka leikkii varsin sujuvasti myös esimerkiksi mun hanskoilla yms.
Sitä vastoin lauantain muuttohötäkässä unohdettiin tyystin ottaa pennun ruokatynnyri ja ruokakupit mukaan, ja voi kuvitella mikä mekkala moisesta syntyi! Tai ei siitä oikeastaan syntynyt mekkalaa, Hukka mökötti enempi ihan hiljaa sängyn alla...
Ja se sai kyllä illalla Röllin ruokaa (miinus nesteen- ja plakinpoistolääkkeet ja sydäntropit), eli ei se nyt ihan nälissään joutunut olemaan.

Hukka on myös joutunut nyt kokemaan jotakin varsin kamalaa- häkittämisen! Häkki on kyllä ihan riittävän iso (koeajettu kahdella rotikalla, joille se oli ihan liian pieni, kun ne siellä yhdessä kyhjötti pari minuuttia varsin syyllistävä ilme naamallaan), ja Hukka tykkää häkistään, kun sitä ei ole sinne ikinä pakottamalla pakotettu.
Mutta kun mä en ole kotona, pentu on häkissä- ihan oman turvallisuutensa vuoksi. Laatikoita ja säkkejä ei ole vielä kaikkia purettu, ja mä en halua edes arvailla mitä tapahtuu jos laatikollinen laseja ja lautasia tippuu pöydältä pienen kelpien päälle. Tai jos se repii kaikki loput jätesäkit ja nielee palasia.

Tottakai se repi eilen yhden jätesäkin häkkiinsä, samoin mun kylpytakin ja kettuviltin, jotka oli sängyn päällä. Kettuviltti ei onneksi ole hirveän revitty (vaikka siitä koira meinasi eniten saada satikutia), mutta kylpytakki on käyttökelvoton. Taidan purkaa sen ja ottaa käyttöön koiran kurapyyhkeenä. Niinkuin sillä ei niitä vielä tarpeeksi olisi...
Jätesäkit muuten haisee tosi omituiselle, ja mulla meni pitkään, ennen kuin uskoin, ettei Hukka ihan oikeesti oo tehny tarpeitaan häkkiin! Ei ollut, jätesäkin palaset vaan haisi.

Eikä Hukka saanut kovasti palautetta, mitä se enää olis auttanut. Häkissä sen piti odottaa, että sain revittyä kylpytakin ja peitteen pois pinnojen välistä ja kiskoin jätesäkin suurimmat riekaleet pois lukkojen välistä. Ja tarkistin häkin takaisen seinän, ettei sinne ole tullut jälkiä- ei ollut.
Hukka oli vaan säikähtänyt ilmeisesti jotain niin mielettömästi, että yritti kiskoa jotakin lähemmäs häkkiä.

Niinhän ne sanoo kaikki koirakirjat, että eroahdistuksesta kärsivä koira yrittää ympäröidä itsensä omistajan tuoksulla, tehdä ikäänkuin muurin omistajan hajusta ympärilleen. Siihen käy kuulemma kaukosäädin (johon haju tarttuu hyvin), vanhat nenäliinat, vaatteet ja kengät... kaikki sellainen. Hukka nyt sai revittyä häkkiin mun aamulla käyttämän kylpytakin ja yön sängyssä olleen kettuviltin. Ja tietenkin vaatesäkin. Eli periaatteessa sen toiminta oli täysin loogista ja ymmärrettävää, vaikka mun tekikin mieli myydä koko koira ensimmäiselle vastaantulijalle.
Helpottaa muuten oikeesti tämmösissä tilanteissa, kun tietää miksi koira on toiminut niinkuin on toiminut. Ettei se sitä ilkeyttään tee.
Eikä tietenkään teekään, Hukkahan kuulemma palvoo maata mun jalkojen alla ja tekee kaikkensa toimiakseen just niinkun mä haluan. Näin tuumasi iskä sunnuntai-iltana, kun oltiin vanhemmilla syömässä.

Tarkalleen ottaen se sanoi, että Hukka on kehittynyt ihan mielettömästi, ja että se tottelee mua ihan älyttömän hyvin. Että sen silmistä ja koko olemuksesta näkee, miten se suunnilleen elää toteuttaakseen jokaisen asian, minkä mä suustani päästän.
Se kuulemma oli pomppaamassa just äitiä vasten (mikä on aivan ehdottoman no-no), kun mä komensin sen istumaan. Hukka istahti nanosekunnissa ja jäi tärisemään ja vinkumaan paikalleen, kun teki niiin kovasti mieli pompata, mutta kun äiskä kielsi! Se tärisi ja vinkui ja tuijotti mua niin anovasti, että lopulta äitin oli pakko kyykistyä sen viereen jututtamaan sitä. Muuten se olis saanut slaagin.

Mutta että näin. Ollaan muutettu ja Hukkakin on ensimmäisen yön jälkeen oppinut nukkumaan uudessa paikassa. Ja uusi pihakin on Hukan mielestä ihan mahtijuttu, siellä saa juosta rallia ihan irti. Ja silti se aina vilkasee mua välillä, että josko matte vaikka vähän kehasis, kun on niin superhieno tyttö! :D Ja matte kehasee, Hukka on hieno tyttö.