Nukuin tiistaiaamuna pahemman kerran pommiin, ja koska totesin taattuun goottityttö Nemi- tyyliin, etten ehdi enää ajoissa vaikka mitä tekisin, päätin myöhästyä ihan kunnolla. Ja enköhän sitten huomannutkin koirien aamuruokia väsätessäni, että Hukka siristelee ja rähmii ja on vaikeen oloinen. Ja koska myöhästyin vähän, niin päätin myöhästyä kunnolla ja soitin eläinlääkärille. Sen kunniaksi pääsin viemään molemmat koirat lääkäriin, ja myöhästyin kuudesta tunnista reilun kolme.

Jo pelkkä matka eläinlääkäriin oli sangen kokemusrikas. Tyttökaveri pääsi hakemaan, mutta sinne piti mennä joko kävellen tai bussilla. Tiimi valitsi yksimielisesti bussin, vaikke juniori ehkä ihan täysin edes käsittänyt, mikä se bussi on. Hienosti se sinne kuitenkin hyppäsi ja yritti käydä pussaamassa kuljettajaakin samantien. Kuskia nauratti, kun komensin Miskaa, että kuljettajan pussailu ajon aikana on kielletty.
Koska nuorimies ei saanut riittämiin huomiota heti bussiin tullessaan, se järjesti muuten huomiota itselleen. Säikähdin itsekin melkoisesti, kun istuin kaikessa rauhassa Hukka jaloissani ja Miska penkin alla, ja yhtäkkiä kuului karmea ulinavolinameteli! Ei taaskaan mitään sen dramaattisempaa, kuin pieni bretonilapsi, joka puri itseään huuleen... Miskan lörppähuulet menee aina välillä sen suuhun, hampaiden väliin, ja nyt se puri itseään huuleen. Onneton toheltaja, sanoi Hukan katse Miskalle.

Eläinlääkäri oli tosi kiva, upea ja mahtava tyyppi- kunnes laittoi Hukan silmään tippoja ja vielä toisiakin tippoja! Sen jälkeen Hukka oli sitä mieltä, että paska akka!
Myöskään Miskaan ei olisi saanut ilkeä eläinlääkäritäti koskea, etenkään sen jälkeen, kun Hukka komennettiin maahan odottamaan, ja Miskan korvaa puhdistettiin. Ja jos korva on kipeä, siihen tietenkin sattuu kun sitä putsataan, ja sitten tietenkin pitää kiljua kuin syöttöporsas. Ja sitten pitää siskon nousta lattialta ja murista ilkeälle eläinlääkäritätille. Onhan se nyt selvää, että vain ja ainoastaan Hukka saa murista ja kiukutella Miskalle!
Ja kun korvat oli putsattu, mönki pieni bretonilapsi mamman syliin saamaan rokotuksiaan- ihan tuli joku lapsen neuvolatarkastus mieleen!

Lopputuloksena on siis pahasti tulehtunut silmä ja lievästi tulehtunut korva. Kummatkin sai omia jänniä tippoja, joista kumpikaan ei pidä pätkääkään. Hukalle laitetaan silmätippoja vasempaan silmään tällä hetkellä kuuden tunnin välein (huomattavaa parannusta pariin ensimmäiseen päivään, kun tippoja laitettiin kolmen tunnin välein!), ja Miskalle laitetaan vasempaan korvaan korvatippoja kahdesti päivässä. Miskan mielestä siinä on kaksi kertaa liikaa.

Voin kertoa, että on aika mielenkiintoista, kun suorastaan kuulee korvissaan kellon naksutuksen (meillä ei siis ole seinäkelloa, pelkkä kännykkä vain), ja tietää että ihan kohta on myöhässä, ja pentu vaan juoksee karkuun kuin pieni salama- mun korviin ei ainaskaan mitään mömmöjä tungeta! Lopulta pieni salama jäi kiinni pääteltyään bretonimaisen terävästi, että jos menee sänkyyn peiton alle ihan matalaksi, mamma ei ikinä löydä sitä!
Hukka ei sano mitään siitä, jos minä putsaan ja hoidan pienen korvia, ei vaikka se kiljuiskin. Ilmeisesti se ajattelee niin, että tulee tukkapöllyä, jos mulle murisee, tai sitten se on vain salaisesti tyytyväinen kun joku muukin kiusaa pentua kuin Hukka!

 

Ensi viikolla kuulen paljon juttua KAER-kokeista ja pääsen kyselemään tyhmiä. Samoin tahtoisin ilmoittaa Hukan agilityyn, Miska on siihen liian vallaton ja hallitsematon vielä. Tyttökaverikin siitä välillä mussuttaa, kun koirien kanssa ei oikeastaan tehdä mitään... Mutta nyt taas aletaan, sepä hankki auton jolla voi kuljettaa koiriakin!