Kävin sitten eilen hakemassa rontille luita. Puoli- tai ehkä neljäsosabarffausta :D
Toisin sanoen rontti saa luun evääksi aina kun jää yksin kotiin. Ruokamäärä ei oikeastaan vähene luitten takia, kun tuon pitää vielä vähän saada lisää lihaa luittensa päälle.
Koska poronluut maistuu penskalle niin hyvin, ja satuttiin kävelemään eläinkaupan ohi, niin päätin hakea sille lisää luita.
Koiranhan pitää itse saada päättää, mitä se saa eläinkaupasta (vrt. lapsi ja karkkikauppa). Hukka tosin olis halunnut ihan kaikkea, joten mä jouduin tekemään päätöksen sen puolesta. Ja niinpä prinsessa Hukka K. Kojootti sai kengurun kylkiluita!
Kaupan olis ollut myös kengurun hännänpaloja, mutta kylkiluut tuntu jotenkin paremmalta vaihtoehdolta. Lisäksi rontti sai uuden treenilelun edellisen hyvin pian loppunsa kohtaavan seuraajaksi, ja mä sorruin TAAS uuteen naksuttimeen!
Mihin voi ihminen (tai koira!) tarvita kuutta erilaista naksutinta?! Toi on vaan niin hieno, melkein pyöree sininen naksutin, missä on oranssi nappi... seli-seli. Pikku-Karo 5vee vaan vähän innostu... :P
Eläinkaupan tätit kehui kovasti pikku-Hukkaa ja kehuivat että siitä tulee ihan sinikettu mieleen (ja mä olin tukevasti viis senttiä ilmassa koko matkan koirapuistoon, kun joku noin kauniisti kehui mun koiraani :D ).
Kirjakaupan edessä papparainen pysähtyi jututtamaan ronttia ja rapsutti ja kehui kovasti ja kysyi että onko se semmoinen seurakoira vai ihan työkoira. Ja koska papalle ei mennyt jakeluun ero seura-, harrastus- ja työkoirien välillä, tulin siihen tulokseen että Hukka on sitten työkoira ja pappa oli räjähtää riemusta :D

Illan olin lastenvahtina (ja luulin muuten, että soli Pia joka kysyi, ja vastasin vähän oudosti sille... mutta onko mun vikani jos on kaks Piaa, jolla on melkein sama sukunimi? ei ole niin!)semmosessa perheessä, missä on pieni cavalieruros.
Hirveen kiltti ja rauhallinen uros, josta ne muksut tykkää kovasti, mutta se on ihan surkeessa kunnossa se sen turkki! Korvissa on huopalaatat ja rinnan pitkät karvat on melkein rastoilla...
Mä kysyin vanhimmalta niistä muksuista, että onks ne huomannu ylipäänsä, että sillä on. Se vaan tuumas, että joo sillä tulee tommosia kun sillä on vääränlainen ruokakuppi.
Oliskohan syytä hankkia toisenlainen ruokakuppi (pitkäkorvaisille tarkoitettu, ilmeisesti?) ja ihan vaikka pestä ja harjatakin se otus aina sillon tällön. Hitto vie kun ei jaksais tollasia...


Pieni koira on hyvin väsynyt ja sitä mieltä, että oli paska suunnitelma väsyttää se ensin kaupungilla ja sitten jättää yksin kotiin.
Eikä muuten missään nimessä kannata olla itse kotona, kun antaa koiralle ekaa kertaa uudenlaisen herkun. Oli meinaan vähän maha löysällä sen kengurun jäljiltä... :D No, kerrankos sitä!