Maanantain treeneissä meni tosi hienosti. Etsiminen. Kaikki muu onkin sitten vähän niin ja näin.
Hukka ei voi jummartaa, miksi siellä pitää hidastella (eli miksi ihmeessä mä en juokse sen kanssa sata lasissa autolta radan alkuun, päästä jo puolivälissä irti ja hillu kuin hullu, kun Hukka painelee suoraan raunioille), ja miksi pitäis vielä tehdä jotain muuta, kuin etsiä niitä ukkoja.

Maanantaina piti leikittää koiria, kun oli niin vähän porukkaa paikalla. Eikä meillä tietenkään ollut edes leluja mukana, kun ei Hukka niistä ole raunioilla yhtään kiinnostunut. Onneksi joku fiksu ihminen oli ottanut leluja matkaan, ja päästiin edes yrittämään sitä leikkimistä. Ei tosin kannattanut.
Mä ajattelin ihan, että jos päästän Hukan irti siinä ihmisten keskellä, se jäis siihen ja ehkä jopa mahdollisesti tervehtis jotakuta siinä ringissä. Eipä tervehtinyt, ei. Sitä vastoin se otti luovin kohti raunioita ja vips vain, sinne män mun koirani. "Tässä tilanteessa vois olla hyvä huutaa se takaisin," arveli ohjaajamme. Ja tulihan se sieltä, ihmeen hyvin, tosin sen näköisenä, että mitä te täällä kuppaatte, kun meidän piti mennä tonne radalle!

Eikä se sitten leikkinyt, se vaan juoksi ympyrää ja hyppi ja pomppi ja oli muutenkin tavallista sekavampi oma itsensä. Leikki se lopuksi hetken renkaalla, mutta aika onneton tulos silti.
Saatiin kotitehtäväksi leikkiä yhdessä. Siis minä ja Hukka, ei Hukka ja isot tytöt. Ja tässä meille tuli ongelma.

Hukka rakastaa taisteluleikkejä. Siis niitä leikkejä, että mä pidän motskupatukasta kiinni ja Hukka roikkuu ärimuristen toisessa päässä ja mä pyörittelen sitä kuin rukkasta. Ja sitten mä päästän patukasta irti ja Hukka saa onnesta soikeena tappaa sen. Ja sama uudestaan.
Leikin siis sen kanssa toissapäivänä iltalenkillä, kiskoin ja purisin sen kanssa. Hukka kiskoi häntä heiluen ja korvat luimussa eri suuntaan, kunnes sitten Hukka yhtäkkiä päästi irti siitä. Mä yritin heilutella lelua, vetää sitä maata pitkin ja heittää kauemmas, mutta ei minkään näköistä reaktiota koko leluun. Sen jälkeen mä olen yrittänyt kaikkea mahdollista sen lelun kanssa, leikitin isompia, härnäsin Hukkaa, läpsin sitä lelulla kylkeen (yleensä se saa Hukan ihan hulluksi ja se tappaa lelun samantien), vedin ja tein kaikkea, eikä Hukkaa enää kiinnosta.
Omituisinta tässä on se, ettei Hukka kisko enää yhtään mitään lelua ihmisten kanssa, mukaanlukien siis minä ja sisko (ainoat jotka sitä yleensäkään leikittää), vaikka yleensä sitä ei pitele mikään. Muiden ihmisten en oo antanut edes koittaa nyt sen leikittämistä, tai pyytänyt leikittämään sitä. Isompien koirien kanssa se leikkii silti ihan samanlaisia kiskomis- ärinäpurina- leikkejä kun ennenkin, eli mä en usko, että sillä olis hampaisiinkaan kauheesti sattunut.

Kiva selittää treeneissä maanantaina, että joo kyllä mä muuten olisin leikittänyt sitä, mutkun sei suostu enää, kun mä taisin tehdä jotain... Ja kun se kuitenkin tuo pallojaan ja muita sellasia mulle, ja hakee kyllä palloja jos niitä heittää, muttei taistele enää leluista. Omituinen elikko :/