Joku päivä mä vielä lahtaan tämän hel... vuodatuksen. Ihan oikeesti, hermot menee.
(Ja auta armias, jos enterit ei taas toimi, niin heitän vesilintua tällä saakelin blogilla ja perustan uuden johonkin muualle!)

Mutta. Jos mä olisin ottanut Hukan ihan vaan peruskoiraksi, lenkkikaveriksi ja seuraksi itselleni, mä olisin nyt tosi tyytyväinen.
Mulla on koira, jonka kanssa arki on helppoa. Se ei yritä esimerkiksi syödä postinkantajaa ja repiä lehtiä ja laskuja. Se kävelee kauniisti lenkillä ja ohittaa ihmiset (ja joskus, tilanteesta riippuen, myös toiset koirat) kauniisti ja riehumatta. Melkein välinpitämättömästi. Melkein, mutta ei ihan. Kaikesta näkee, että se rakastaa ihmisiä ja koiria ja menis tervehtimään jos sais luvan.
Kun lähdetään lenkille, se juoksee ensin hetken pihassa ja tulee sitten aina puolesta sanasta vasemmalle puolelle istumaan (kaikkea muuta kun perusasentoon, mutten mä sitä vaadikaan) ja saa hihnan kiinni. Ja sitten se odottaa kauniisti kadulla kun mä taistelen portin kiinni.
Sisällä se nukkuu nätisti sohvalla tai tuolilla. Pöydän tai tuolin alla, jos olen komentanut sitä sen mielestä liikaa tai liian rumasti. Mäkin olen vain ihminen, ja välillä menee hermot. Jos sillä on sisällä liikaa virtaa, enkä jaksa treenata sitä, kananpaloilla täytetty kongi hoitaa homman tyylikkäästi ja se jaksaa taas nukkua. Tunnin lenkki ja vähän treeniä päivässä pitää Hukan täysin tyytyväisenä elämäänsä. Kaikenkaikkiaan se siis on helppo koira.

Tottakai se itkee ja vinkuu kun jätän sen yksin kotiin, nyt varsinkin kun se joutuu vielä olemaan häkissä. Mutta häkityskin loppuu, kun saan tänään noi loput kamat paikalleen ja etsittyä sen juoksuhousut jostakin. Nyt se vaan rikkois kaikki tavarat ja sotkis paikat.

Mutta siis. Musta on oikeesti ihmeellistä, miten hyvin tuo koira kulkee arjessa mukana. Mähän olin ihan varma, että saan pilattua sen ja aiheutettua sille kaameita käytöshäiriöitä ja muuta.

Ja päästiin muuten treeniryhmäänkin. Meidät unohdettiin ensin, kun info ei ollut kulkenut, mutta sähköpostiviestillä asia järjestyi ja päästiin samaan ryhmään kavereitten kanssa. Kaikki siis järjestyksessä koirapuolella :)