Sanovat että koirat (ja miksei muutkin eläimet) oppii ketjuttamalla asioita. Että ensin opetetaan se viimeinen vaihe liikesarjasta ja siitä peruutetaan.

Hukka, rakas pieni neroni, on keksinyt oivallisen tavan toteuttaa ketjuttamista käytännössä.
Opettaessani Hukkaa noutamaan, se sai palkan joka kerta kun nosti käteeni jotakin. Aivan sama mikä juttu koiralla oli suussa, jos se tuli minulle asti, koira sai namia. Tämä sama metodi on edelleen käytössä, nyt kaikkien kolmen koiran kohdalla. Hukka vain on ottanut tavaroiden nostamisen ja tuomisen tehtäväkseen. (Miska kanniskelee ja urisee, ei niinkään tuo.)



Hukka on jo pitkään leikkinyt tennispalloilla itsekseen, se tuo pallon ihmisen syliin sohvalle ja kun pallo tipahtaa omin päin lattialle, kelpie nostaa sen takaisin sohvalle ja sama uudestaan, lukemattomia kertoja.
Hukka on myös loistava apu pudonneiden tavaroiden nostelussa. Jos ihmiseltä tipahtaa avain, kännykkä, kaukosäädin tai vaikka kenkä, vieressä on tuossa tuokiossa pieni kelpie pudonnut tavara suussaan odottamassa palkkaa.

Eilen istuin kaikessa rauhassa sohvalla katselemassa Frendejä dvd:ltä. Vieressäni sohvalla oli kaikki kolme kaukosäädintä, tukevasti suhteellisen keskellä sohvaa. Sohvan käsinojalla oli jotain hyvää, ehkä leipä tms. en muista tarkalleen.
Yhtäkkiä kuulin vain kolahduksen, kun pienin kaukosäädin tipahti lattialle, josta kelpie sen nosti häntä heiluen ylös. Ja tottahan sille piti antaa palkkaa.
Hetken kuluttua huomasin neidin lähestyvän sohvalla lojuvia kaukosäätimiä kun luuli etten näe mitä tapahtuu. "Yllättäen" yksi kaukosäädin tipahti lattialle ja koira oli taas vaatimassa palkkaa nostettuaan sen käskemättä ylös!

Summa summarum, Hukka on siis oivaltanut, että jos tavaroita ei tipu ja namia on saatava, voi pudottaa itse tavaran x lattialle, nostaa sen ylös ja saada herkkuja. Penteleen ovela kutale!