Pennuista olis vaikka mitä kerrottavaa, mutta tää ei ole pentublogi, vaan Hukan omien juttujen blogi.

Mutta jotain pentuihin liittyvää silti. Hukka ja sen bretonikaveri leikki eilen pihalla pentujen kanssa. Isot tytöt oli hoitotätejä ja pennut kiipeili niiden päällä ja jahtas niitä ja harjotteli takleja ja vaikka mitä. Ja välillä yrittivät imeä kummaltakin, onnistumatta siinä sen paremmin.
Hukka on selvästi välillä vähän hukassa pentujen kanssa, että mitä hittoa noiden kanssa tehdään, ja voiks äiskä sanoo niille että irti mun hännästä. Mutta tosi nätisti se pieniä kohtelee, ei yhtään väkivaltaisesti.

Toissapäivänä isot tytöt ja Hukka hengaili pihalla kolmestaan, ja löysivät tallista säkin täynnä vissiin vanhaa ruokaa tai jotain. Niinpä sitten koko eilisen koko ajan joku koirista oksensi. Sellasta oikein kurapaskavettä vaan. Oli tosi kiva siivota ensin sängyn vierestä sisällä ja sitten häkkikoirien häkki... Piti irrottaa koko pohja ja pestä se ulkona suihkulla.

Ja tänään meidän pieni prinsessa ulkoili taas aamulla rotkutyttöjen kanssa, ja tuli vain toisen kanssa sisälle kun kutsuttiin.
Hukka jäi ulos seuraksi etsimään Muori-koiraa, ja kun menin hevosen laitumelle sähköaidan välistä tarkistamaan laitumen lammikot, Hukka onnistui ottamaan sähköiskun paimenesta. Juoksi kiljuen kuistille, eikä suostu tulemaan enää aidan viereen. Saa nähdä kuinka kauan siinä nyt kestää.

 

On muuten omituinen harhaluulo ihmisillä, että jos Hukka (esimerkiksi) on paimenkoira, se voidaan heittää lammaslaitumelle ja se paimentaa siellä ensimmäisestä kerrasta lähtien niinkun joku viisvuotias hyvin koulutettu paimenkoira. Näinhän se menee, joo.
Ihan niinkuin sekin, että metsästyskoiran kanssa voi lähteä metsälle heti pennusta asti ja sille ammutaan riistaa ihan ensimmäisestä kerrasta lähtien.
Miksiköhän niitä koiria sitten koulutetaan?