Eilen oli vaihteeksi metsätreenit. Vissiin kokonaista toista kertaa ohjatuissa metsätreeneissä, ja me ajateltiin keskittyä lähinnä tonne metsäpuolelle muutenkin. Tässä seurassa pitäis harrastaa sekä peko- että pk- puolta, mutta jotenkin sitä pk-puolta ei ole vielä kamalasti näkynyt.
Ollaanhan me Hukan kanssa oltu siis ennenkin metsässä hakuilemassa, ei se siitä oo kiinni. Paljon me hakuillaan ihan 'keskenäänkin' eli parin kaverin kanssa (tai viimeksi kahden tutun lapsen kanssa, jotka sai leikkiä Polliisia ja rosvua, tajuamatta että Hukalle se oli ihan oikee treeni). Ja Pohjanmaalla tädin kanssa käytiin metsäilemässä, otettiin viuhkahakua (jota eilinen treeni jo vähän muistutti), eli niin ettei koira pääse seuraamaan jälkeä, vaan sen on pakko ottaa ilmavainu.

Eilen oli jo ilta hämärtynyt ja metsässä niin pimeetä että sanottiin maalimiehille että "toi kolmas hämärännäkönen puu tossa, se on vissiin kuusi tai mänty. Tai joku muu. Mene sen taakse". Hain Hukan autosta, ja toin palkat mukanani (koska en tietenkään ollut älynnyt ottaa niitä heti mukaan). Hukka jopa kuunteli mitä sille sanottiin, otti kontaktin ja tuli sivulle, vaikka vetikin remmissä kuin mikäkin minitornado.
Kolme maalimiestä meni piiloon, kun me odotettiin Hukan kanssa polun toisessa päässä. En siis nähnyt itsekään, mihin maalimies meni.
Yleensä Hukka häseltää ja sählää, ja vetää raunioilla ensin semmonen riemulenkin, ennen kuin malttaa alkaa etsimään. Nyt, ei mitään lenkkejä. Se otti suoraan hajun ja ampu kuin viitapiru sinne metsään. Oli niin pimeetä, ja koira niin tumma, ettei yhtään nähnyt, kun se löysi maalimiehen. Löysi kuitenkin ennätysajassa ilman mitään ongelmia. Kaikilla kolmella kerralla. Ja täytyy myöntää, että mä olen Hukasta aina kerran viikossa niin helvetin ylpeä, ja ne kerrat on just treenit, kun se tekee tosissaan töitä ja tietää tehtävänsä. Sen homma on löytää maalimies ja (toistaiseksi vielä) tuoda se mamman luokse keskilinjalle.

Aloin harkita vakavasti seuran vaihtoa, tässä seurassa on treenit kerran viikossa, mikä on Hukalle lähinnä jännää puuhastelua. Mä taas haluan ottaa tämän lajin vakavammin, ja näinollen treenejä tarvitaan vähintään kahdet- kolmet, mieluummin useammatkin, viikossa. Varsinkin jos meinaan toteuttaa uhkaukseni ja mennä keväällä kisaamaan Hukan kanssa.

Lueskelin sbcak:n sivujen tapahtumia-foorumia, ja huomasin hakuleirin Rymättylässä ensi kuussa. Ajattelin ilmoittaa itseni ja Hukan sinne. Sais koko viikonlopun hakuilla, ja olis sitten vähän taas paremmissa kantimissa tämä haku-harrastuskin. Pitää vain jotenkin kehittää kyyti sinne, vaan eiköhän se siitä :)