Hassua kun on kesä eikä mitään muuta kuin aikaa, eikä sitä silti saa kirjoitettua mitään ylös.
Tänä kesänä veljesten elämä on mullistunut melko lailla kokonaan. Hihnoissa ei enää vedetä, äiskä ei enää juttele niille, eikä sängyssä saa nukkua. Ja pitää vielä odottaakin, että pääsee ulos ovesta tai autosta!

Onneksi on ollut kaikkea jännääkin, eikä pelkkää koirien kurinpalautusta. Käytiin ongelmakoirakouluttajalla kesäkuussa, ja juoksujen alkaminen vähän vaikeutti toimintaa myöhemmin. Kun Hukka sai juostua kyllikseen, pidettiin "jää-/nollauskausi", että koirat saa selville, kuka laumassa tästä lähtien määrää ja ketä. Nollauksen jälkeen pitää edelleen olla "peruspaskiainen", niinkuin tyttöystävä asian ilmaisi. Nämä jutut on taas niitä, missä ihmisillä on enemmän opettelemista kuin koirilla.
Kannustaa kuitenkin eteenpäin, kun edes toinen koirista on kuulolla ja huomaa kerrasta mitä pitikään tehdä. Tai kyllähän Miskakin hoksasi, ainakin siinä vaiheessa kun takakontin luukku mäjähti sitä kuonolle. Sen jälkeen molemmat pysyi kiltisti kontin perällä ja katseli pitkin seiniä. Kummatkin hallitsi myös hillityn hyppäämisen autosta ulos ilman että hihna kertaakaan kiristyi! Olen lievästi sanottuna hämmästynyt!
Vielä enemmän tässä kannustaa se, ettei mene kauaa, kun voin jo pitää Hukkaa irti missä haluan. Miska ei näytä siltä, että sitä pitäisi pitää irti missä vain, kun taas Hukan koko olemus on sellainen villieläin.

 

Hukka pääsi kesän aikana myös telttailemaan. Miska vietiin hoitoon "mummolaan" ja Hukka pakattiin autoon teltan, kahden rinkan ja ruokakassien kanssa. Lisäksi Hukalla oli oma reppu mukana, ja sitä se kantoi ylpeästi autolta leiripaikalle. Todettiin, että on hyvä, että mukana on pieni vahtikoira, ettei mikään metsän peto (kuten vaikka orava) pääse raatelemaan meitä hengiltä, kun nukutaan teltassa.
Hukan oli tarkoitus nukkua absidissa, jossa ei ole pohjaa, mutta sitten todettiin että koira nukkuu todellakin sisäteltassa meidän kanssa! Jo pystytysvaiheessa neiti osallistui pujahtelemalla absidin reunan ali telttaan ja ulos häntä heiluen ja naama loistaen. Aamulla Hukka heräsi ja päätti, että ulos on päästävä niinkun NYT, ja avasi omatoimisesti sisäteltan vetoketjun. Se työnsi kuonon superpieneen rakoon vetoketjun vedinten väliin, veti ketjun auki ja hilpaisi reunan ali metsän reunaan, teki ilmeisesti tarpeensa ja tuli samaa tietä takaisin. Ja sitten lysähti meidän väliin pitkälleen sen näköisenä kuin ei missään olisi ikinä käynytkään.

Jos saadaan nämä pikkuapinat kuriin ja järjestykseen ennen kuin helteet loppuu, tehdään ehkä toinen telttailuretki ja otetaan molemmat mukaan. Tai sitten jätetään taas toinen hoitoon ja otetaan toinen mukaan.

 

Kummatkin koirat on käyneet myös tokoilemassa kesän aikana. Miskalla oli arkialkeita, ja sen mielestä siellä ois ollu kaikkee tosi paljon kivempaa juttua kun totteleminen- vaikka totteli se silti. Hukalla ei ollut muita kavereita treenaamassa, joten Hukka sai kunnon yksilöopetusta. Ei sillä että me mitään uutta ois varsinaisesti opittu, mutta olipahan kivaa tekemistä ainakin. Ja rahaa meni ihan hitosti, vaikka kummallakin jäi kurssi kesken Hukan juoksujen takia- Miskaa ei siis kiinnosta mikään kun Hukka juoksee.
Onneksi juoksut on nyt ollu jo pitempään ohi, ja lauma on palannut normaaliin olotilaan, muuten vois mennä hermot.