Sen kerran kun me käydään treenaamassa porukalla, mä unohdan totaalisesti kirjoittaa siitä mitään ylös.

Käytiin kentällä treenaamassa tottista ja vähän kettistäkin, ja yllättäen pieni kettunen jopa toimi. Yllättäen siis siksi, että muilla koirilla oli kuulemma kevättä rinnassa sen verran että kaikki muu oli paljon jännempää :D
Ja olis varmasti ollut paljon jännempää Hukankin mielestä, jos en olis kuunnellut kun sanottiin ja ottanut liikkeitä sen kanssa soralla.
Soralla pikkuinen toimi ihan hienosti, tuli sivulle (joskaan mä en vieläkään ole tyytyväinen sen perusasentoon, suurimman osan ajasta se tulee ihan kunnolla suoraan ja oikeaan kohtaan, mutta heti kun kuvittelen sen osaavan sen, se alkaa mennä pieleen. Siis vinoon ja liian eteen/ taakse tai väärälle puolelle tai jotain muuta), seuras lyhyen pätkän ja ja ja. Silleen.
Se seurais huomattavasti pidemmän pätkän, kun jaksaisin aina vaan vaatia siltä sitä seuraamista. Nyt se pääsee liian helpolla. Oliskohan järkeä opettaa sitä nyt vaan pysymään oikeassa kohdassa pitemmällä matkalla ja keskittyä myöhemmin kontaktiin?
Tai tuskin olis, taidan jatkaa näin. Koko ajan pitää pysyä kontakti ja oikea asento. Vähemmän korjattavaa myöhemmin.
Ja kyllähän se karkaskin. Tosin tuli luoksekin, kun lähdin vauhdilla taaksepäin. Toimii jostain syystä aina. Niin pitkältä matkalta olis ollut turha komentaa luokse, kun ei olis tullut kuitenkaan. Lähempää komensin luokse ja tuli ihan nätisti.



Otettiin kettistäkin. Liikkuvaa siltaa koitettiin Jennan kanssa. Nakkeja sillalle, ja Hukka hyppäs sillalle vähän ennen käskyä.
Yhtään ei pelottanut liikkuva silta, nyt kun se ekan kerran oikeesti liikkui. Koitettiin pari kertaa ja hienosti meni. Osasi rauhoittua sillan päässä, mutta perusasento sillan jälkeen ei olis kauheasti huvittanut.

Koitettiin putkeakin. Jenna lähetti ja mä odotin toisessa päässä. Hienosti pieni ketterä kelpielapsi pääsi liukkaasta, ahtaasta putkesta matten luokse.
Kahdesti Jenna lähetti ja kolmannen kerran koitettiin niin että minä lähetin. Nakkasin nakinpalan putkeen ja kipaisin toiseen päähän ottamaan koiran vastaan.
Tosin se reppana yritti kääntyä takaisin ja oli loppujen lopuksi selällään putkessa ja ihmetteli varmaan, että mitä hemmettiä tässä taas tapahtui... :D
Mutta putkesta selvittiin ja sen harjoittelu lopetettiin siihen. Ei saa liikaa rääkätä toista.

Koitettiin vielä räminäalusta, vai mikä sen nimi nyt on. Peltiä ja kiviä ja tiiliä ja rautaa ja vaikka mitä jännää. Ja varsin inhottavaa seiskoskeltavaa.
Eikä muuten kiinnostanut pätkääkään pientä koiraa seisoskella moisella alustalla. Eikä siinä loppujen lopuksi pitkään pitänytkään olla.