Meillä oli eilen kivaa. Tai siis silloin illalla, silloin oli kivaa. En tiiä onko koirilla kamalan kivaa omassa huoneessaan meidän ihmisten työpäivien aikana.

Mutta illalla me "leikittiin" ja "pidettiin hauskaa", eli agilitytoitiin. Hukkanen ei ole agiliitänyt kolmeen viikkoon kovan pakkasen ja steriloinnin jälkeisen sairasloman takia. Nyt se huomasi, että mulla on herkkuja taskussa, ja innostui. Ei vaan raukka tainnut olla ihan varma, uskaltaako toivoa kentälle menoa.

Mutta kentälle mentiin, ja hotellin ja laamatilan jälkeen neiti alkoi suorastaan pomppia takakontissa ja lyttäsi siinä sivussa Miskan seinään kiinni. Miska pääsee aina mukaan treeneihin, ja Bärre vie sen siksi aikaa lenkille, kun me agiliidetään Hukan kanssa.

Eilen oli oikeesti ihan huiput treenit. Ei nyt varsinaisesti ollut mikään flow päällä, mutta noin muuten. Oli hirveän kivaa tehdä Hukan kanssa taas jotain semmoista missä ei pidä niin hirveästi suorittaa. Täytyyhän niiden esteiden läpi ja ohi ja välistä mennä oikein ja ohjatusti, mutta silti. Ei se oo silti samanlaista kuin vaikka toko tai joku semmoinen. Vauhdikasta ja kivaa ja semmoista.

Meillä oli ihan ratakin ja kaikkee. Hyppy, kepit, hyppy, putki, hyppy, pussi, putki ja hyppy.
Eli hurjasti hyppyjä ja Hukka sai pitää ihan kunnon vauhdin päällä. Putkikin meni hienosti, vähän mutkaili, mutta meni kuitenkin tosi hyvin. Tumma putki oli mutkalla, ja siksi vähän pelottava. Mutta pienellä rohkaisulla sekin meni hienosti. Pussia tyyppi ei edes ehtinyt tajuta, ennen kuin oli jo mennyt sen läpi! Hassu pieni petoeläin.

Otettiin ohjelmistoon myös A-este, joka on aina kentän reunalla, ja jonka päälle koirat yrittää yks kerrallaan kiivetä odotteluvuorollaan. Yllättäen sitten, kun saikin luvan, sinne esteelle ei enää huvittanutkaan mennä.
Lisäksi Hukka onnistui hyppäämään esteen päältä alas ja hassusti toiselle takajalalleen. Nyt vähän huolettaa, rikkoiko pölhöke jalkansa, mutta kattoos nyt. Ehkä se siitä. Ei Hukka kyllä onnu tai mitään, mutta silti.

 

Tällä viikolla tapahtuu kuitenkin kaikenlaista jänskää. Lauantaina me mennään Hukan kanssa Vantaan Jumboon Faunattaren teemapäivään. Teemana on ilmeisesti australian kelpiet ja bordercolliet, joita on paikalle tulossa.

Miskastakin on uutisia! Mikka on lähdössä keväällä/kesällä näyttelyihin ja lonkkakuvaukseen, kunhan löydän lääkärin jonka haluan kuvaavan pikkumiehen.
Tämä kaikki ihan vaan siksi, koska sisko soitti eilen. Täti oli soittanut siskolle, ja kysellyt samalla Mikkan kuulumisia. Täti omistaa Miskan emon ja isosiskopuolen, ja sen luona pennutkin syntyivät ja kasvoivat.
Joku oli ilmeisesti kysellyt Miskasta kasvattajalta, niin että kunhan saan näyttelytuloksen ja terveystulokset hoidettua äijälle, sitä todennäköisesti käytetään jalostukseen!
Mun pientä pölhökettä! Nauroin itseni tärviölle, kun ajattelin Miskaa isänä.

Mutta toisaalta, ei Miska tyhmä ole. Se on äärimmäisen fiksu pieni eläin, joka vain tarvitsisi ihmisen, joka jaksais tehdä sen kanssa jotain, eikä antais periksi suurille ja viattomille silmille.
Näin treeneissä pöydällä läjän mainoksia tulevasta mätsäristä, ja ajattelin ilmoittaa veljekset sinne.

17.4. on Parolan koulun kentällä match show ja möllitoko. Miska match show'hun ja Hukka möllitokoon. Kuukausi aikaa saada hyppy kuntoon. Ja jäävät liikkeet. Ja luoksepäästävyys. Tai siis saatava Hukka vähän vähemmän luoksepäästäväksi. Ja seuraaminen. Ja se ryhmäliike.
Oi voi!