Maanantaina käytiin tottistelemassa Pian ja Jillyn kanssa. Muuten meni ihan kivasti, paitsi että Hukka olis mun puolesta voinut jättää karkaamatta tielle yhden ohikulkevan bokserin luokse. Mutta noin muuten. Eikä se edelleenkään malta pysyä maassa, jos mä käännän sille selkäni. Penteleen hurtta.

Mutta, me saatiin myös "kotitehtävä". Ja tällä kertaa meidän kotitehtävä etenee varsin hienosti.
Kotitehtävänä oli siis noudon se luovutusasento, pitoharjoituksia. Niin että Hukka istuu mun edessä ja koskee noudettavaan esineeseen hampaillaan.
Pallo ja patukka pysyy nyt jo hienosti hampaissa. Välillä jopa niin, että mä heitän irti, ja silti Hukka istuu kiltisti edessä, tillittää mua silmiin ja pitää palloa/patukkaa suussaan.
Ja mikä parasta, se on nyt puolentusinaa kertaa, tai vähän useammankin kerran, tuonut pallon mulle ihan kunnolla. Siis lähtenyt vierestä perusasennosta, pinkonut kuin gaselli pallon luokse ja kaahannut täyttä ravia mun eteen, istunut alas ja odottanut että mä otan lelun sen suusta \o/
Eli selvästi se jo ymmärtää mistä on kyse, se ei vain muista sitä joka kerta. Ja tänä aamuna se malttoi jopa odottaa perusasennossa ilman että mä pidän pannasta kiinni, kun heitin sen tennispallon pihalla noudettavaksi.

Se paikallaan odottaminen on vähän jäänyt, kun ei ole oikein järkeä sitoa sitä porraskaiteeseen kiinni, kun se tietää joka tapauksessa, etten mä jätä sitä pihalle yksinään. Tai siis tietää, että voin jättääkin, mutta tietää myös sen, etten mä pääse mitään kautta pois, jos en kävele portille päin. Ja jos mä sinne kävelen, on meillä taas hyvin pian entinen hihna.
Omassa pihassa siis voidaan varsin hyvin makoilla hihnaan sidottuna vaikka puoli tuntia, jos mä esimerkiksi ajelen ruohoa.
Tai ei ehkä, jos mä ajelen ruohoa, koska sitä leikkuria pitää koko ajan vahtia... Mutta siis, kuitenkin.

Mutta nouto meillä alkaa jo sujua, ei tähän ehkä menekään kuukautta, niinkuin Pialle väitin :D