Käytiin treenaamassa palolaitoksen pihassa tänään. Koiria vaan kolme, Hukka, borderterrieri Tiitu ja sekarotuinen Mikki. Ruti jäi tänään kotiin, kun sisko ei oikein voi sen kanssa nyt tehdä, kun konkoilee keppien kanssa.
Itelläkin vähän selkä kipeä, ja muutenkin mälsä fiilis, mutta piti silti mennä.

Otin Hukan treenaamaan, ja heti tuntui itsestäkin vähän siltä ettei mene hyvin. Eikä sitten mennyt.
Manttu ja Riitta kysyi, että mitä mä teen erilailla kuin viimeksi kun treenattiin. En meinannut millään tajuta, mutta multa nyt vaan puuttui kaikki semmonen "mennään eikä meinata"- fiilis. Ei ollut oikea tekemisen meininki, palkkaus päin seiniä, kontaktista ei tietoakaan ja koirakin haahuili ihan missä sattuu. Eikä sitten enää edes huvittanut tehdä mitään, kun ei kerran toimi.

Koira autoon yhden hyvän jälkeen, ja toisten treenaamisen ajaksi miettimään mitä tehdään eri lailla.
Hukkahan on yleensä tosi vauhdikas koira, sellanen jonka huomaa viis sekuntia sen jälkeen, kun se on jo paikalta hävinnyt. Sananmukaisesti pieni sininen salama.
Tänään se oli vähän sellanen laahuti-laahuti-onks äiskä pakko- tyyppinen hidastettu etana. Sitten mietittiin, mistä se innostuu oikein kovasti. Saalispalkka kun ei selvästi neidille toiminut.

Seuraava treeni aloitettiin leikillä. Ja kesken leikin maahan- käsky. Ja kun koira menee maahan, vapaa, ja leikki jatkuu. Palkataan vain supernopeasta suorituksesta, muuten tulee vain vapaa ja minä jatkan leikittämistä. Koira ei saa luvatta napata lelua suuhunsa. Lelu vain menee ja tulee ja pyörii maassa, ja kun käskyn toteutus on huippuluokkaa, saa lelun itelleen. Tai ei itelleen, vaan sitten leikitään hetki yhdessä, varastetaan lelu ja jatketaan taas.

Lelu ei kuitenkaan oikein ollut kiva. Se ei yksinkertaisesti ollut tippaakaan kiva, ja niin alettiin miettiä, mikä olis oikein oikein kivaa. Lihapulla ei ollut yhtään kiva. Sitten lainattiin Mikin narupallo, ja se jos mikä oli kiva!
Ja pallolla sitten leikittiin, ja maahanmenokin oli huomattavasti sähäkämpi, kuin lelun tai namin kanssa. Välillä pallo lensi ja Hukka sai sännätä perään täyttä vauhtia ja tuoda pallon ylpeänä takaisin äiskälle.

Koska pallopalkka nosti kierrokset ihan kattoon, koitin seuraamista. Ja jumaliste kun meni koira hienosti! Täys kontakti koko ajan, hyvä paikka ja aivan loistava viretaso. Ja pallo tuotiin luokse aina luvan jälkeen.
Seuraamista otettiin hetki, ei aina perusasennosta, vaan liikkeestä, kesken leikin ja milloin mitenkin.

Mietin kotona sitäkin vaihtoehtoa tuon hidasteluun, että mahtaako neiti olla vähän jumissa. Se vois osaltaan selittää, miksi se hidastelee ja matelee. Mutta toisaalta se juoksi vauhdilla pallon luokse, niin että tiedä häntä. Ehkä se vain seuras taas mun mielialaa niin hemmetin tarkasti, kun en saanut itteeni ihan oikeenlaista reipasta vauhtia päälle.

 

Kotona päästettiin koirat autosta, ja ennen kuin ehdin ottaa Hukkaa sisälle, vanhempi terrieri ja Miskakin päästettiin ulos, ja arvatenkin Hukka ja Tupu-terrieri otti yhteen.
Ainakaan vielä en ole löytänyt Hukasta mitään jälkiä (luultavasti löydän vasta viikonloppuna, tuo kun ei pahemmin haavojaan valita), mutta terrierillä on kaulassa hampaanmentävä reikä. Hukka tappelee aina tappomeiningillä, se ei tunne käsitettä "pieni yhteenotto", vaan kyseessä on aina kunnon sota. Ja terrieri taas ei kestä häsliä, muttei toisaalta oikein viitsi tapellakaan. Mikä on tietenkin ihan hyvä juttu.

 

Uusimmasta Koiramme-lehdestä merkkasin ylös viis-kuus tokokoetta Hämeenlinnan lähellä kuluvan syksyn aikana. Jos suinkin saan jäävät liikkeet kuntoon, ja muutenkin vähän fiksailen noita, ei meillä pitäisi olla hätäpäivää. Kyllä me ainakin yksi ykkönen saadaan, ja sillä sitten ensi kesänä avoimeen luokkaan kisaamaan.
Ja lauantaina seuraamaan paimennuskisoja Oulun lähelle. Eiköhän sieltä kuviakin sitten tuu.