Noni. Nyt loppu meidän laumassa pehmoilut. Se prkleen elikko on kusettanu mua raskaimman kautta melkein vuoden ja nyt riitti!
Meni eilen hermot, kun ei yks viitti yhtään kuunnella, mitä mä haluan sen tekevän. Tein sitten just niinkun olen aina sanonut, ettei Hukalle saa tehdä, kun se menee ihan lukkoon.
Ei tullut sivulle perusasentoon, joten otin toisella kädellä niskasta ja toisella hännäntyvestä kiinni ja yksinkertaisesti nostin (tai ehkä oikeammin paiskasin) sen samperin riiviön sivulle. Ja mitä Hukka tuumas? Mahti homma! Tätä lisää!

Eli tästä lähtien mä en enää edes kuuntele, jos joku kehtaa väittää, että Hukka on pehmeä. Se on kiero kun korkkiruuvi ja esittää vaan!
Ehkä meidän tokokin nyt lähtee vähän paremmin,  kun tiedän tasan miten kovia otteita tuolle nilviäiselle voi käyttää.
Sisko itse asiassa tuumas, että otin nuljutin pennun kovemmin kun se on ikinä nuljuttanut rotikoitaan... Eikä se silti näyttänyt hidastavan, päinvastoin, kun seuraavan kerran komensin sivulle, se tälläs ittensä just eikä melkein oikein.


Otin Röllin kanssa avain-leikkiä. Se etsii hienosti oman "pyöriväisensä", kun iskä sen sille piilottaa, ja päätin näyttää porukoille avainleikinkin. Eli äidin avaimet lattialle ja Röllin pitää läpätä tassulla avainta.
Äidin avaimet siksi, kun niissä on nahkainen avaimenperä, johon tarttuu ihmisen haju hyvin. (Tämä siis oli lähtökohtainen ajatus, kun tempun Röllille neljä vuotta sitten opetin.)
Isä ja äiti oli ihan ihmeissään, kun näytin ensin pari kertaa lattialla ihan mun ja Röllin välissä (kun Rölli siis istuu edessä, kun temppu aloitetaan) niitä avaimia ja se läppäs tassulla. Ja sitten heitin aina kauemmas ja kauemmas niitä ja se aina löysi.
Kyllä se niidenkin pieni tassuterapeutti osaa!