Taas on vuosi alkanu, enempi ja vähempi hyvissä merkeissä. Koirat on pysyneet pääsääntösesti kasassa ja kunnossa kummatkin, mutta ainahan pientä takkuamista mahtuu sekaan.

Keksin kuningasidean antaa koirille ruuat litran purkeissa, joukossa lihaa, niin johan maistuu. Tai siis lähinnä tuoksuu niin hyvältä, että hienohelmaprinsessakin repii riemulla purkkinsa rikki ja vetää eväät naamariinsa. Juniorille nyt ei tarvinnu edes selittää, että täälläpä ois herkkuja, kun pieni porsas on niin ahne kakkiainen muutenkin. Hukka kouluttaa siitä hyvää kyytiä kunnon ruokakleptoa avuksi itelleen. Yks päivä huomasin, että rakas pieni luppakorva oli kähveltänyt pöydältä suklaakarkkeja (nou-nou koirille ne) ja vienyt ne Hukan boksiin! Ja sieltä sitten Hukka kiikutti ne sänkyyn syödäkseen. Onneksi kiikutti, niin sain ne siltä pois ennen isompia vahinkoja. Tosin, tollasista suklaakarkeista ei välttämättä ois mitään kamalaa seurannutkaan, mutta parempi silti varoa.

Uusivuosikin oli ja meni. Vähän mietin etukäteen että mitäs siitä sitten seuraa, mutta ihan hienosti se sekin sitten loppujen lopuksi meni. Alkuillan pamahdukset ei hetkauttaneet kumpaakaan veljestä mihinkään suuntaan, mutta keskiyöllä Miskaa meinas jo ihan vähän alkaa hirvittää. Mutta hirvitys loppu kyllä, kun pääsi ihan kylkeen nukkumaan, ja Hukka tuli toiselle puolelle möhkimään. Ja aina kun räjähti, Hukka nuolas Miskan naamaa lohduttavasti- kyllä se siitä! Ja sitten nukuttiinkin loppuyö kaikessa rauhassa kaikki kolme.