Ulkona on ollut viime aikoina aivan ihanat kelit. Siis sellaset kelit, jotka suorastaan pakottaa ulkoilemaan koirien kanssa.
Niinpä pieni prinsessa ja "mutta mitä ihmetä tapahtui"- pentu on saaneet nauttia monen tunnin lenkeistä ja ovat sitten kotona ihan väsyneitä ja kylmissään, kun pitää juosta umpihangessa pitkän matkaa. Hukalla on tapana "vaatia" irtipääsyä tietyssä kohtaa Varikonniemeä, ja yleensä sen hihna "lipsahtaa" kädestä samassa kohdassa, että se saa painella hetken irti aukealla, ja tulla sitten riemuissaan takaisin luokse. Yhtä aikaa koirat ei juurikaan pääse irti, koska joukossa tyhmyys tiivistyy, ja silloin Miska aina hukkaa aivonsa.

Tulin käyttämään Röllin ulkona, kun vanhemmat on molemmat töissä, eikä Rölli ole tottunut olemaan yksikseen kotona. Nappasin nameja matkaan ja kameran taskuun ja lähdin koiran kanssa puutarhaan lenkille. On kätevää, kun kaveri on vähän pikkuinen, niin se ei voi karata ulkona, kun ei pääse hangessa omin avuin liikkeelle. Tai niin se ainakin yrittää väittää. Ja sitten se kulkee kiltisti mun askelissa, ettei tarvi kahlata umpihangessa.

 

Täytyy muistaa sanoa äidille, että vähentää terrierin ruoka-annosta tänä iltana, ettei se saa liikaa ruokaa. Hassua sinänsä, kun omilla koirilla neljä naudanmahapullaa ei vaikuttais tuon taivaallista yhtään mihinkään, mutta Rölli saa paljon vähemmän ruokaa siitä hyvästä. Ihan niinkuin sekin, että jos minä palkkaan omiani frolicilla, se on puolikas frolic kerrallaan, mutta tyttökaverin koira saa yhden kahdeksasosa-frolicin kerrallaan, että voi syödäkin sen!


Hukka ja Miska on joutuneet johtajuuskuurille. Herrasväki on alkanut kettuilla, ja sellasta ei meilläpäin hyvällä katella. Niinpä nyt on niin, että mitä ikinä tapahtuukin, minä kuljen edellä ja koirat seuraa perässä. Aluksi meinasi tulla ongelmia, kun Miska ei millään tahdo ymmärtää, että sen pitää aina kulkea vierellä tai takana, ja portaat on sille tosi vaikeet. Siis se, että herra odottaa portaiden ylä- tai alapäässä että minä menen ensin ja sitten saa tulla. Hukka on oivaltanut sen tosi hienosti, se jää aina hissin jälkeen portaiden päähän odottamaan että lupaan tulla. Sitten se pyrähtää portaat alas ja istuu odottamaan että lupaan tulla ulko-ovesta kadulle. Tosin siinä on kyse enempi siitä, että Hukka on jo aikuisempi ja malttaa paremmin. Miska on samanlainen kuin Hukka pentuna- malttia täytyy kasvattaa pikkuhiljaa! Mutta toisaalta, kun toinen jo malttaa noinkin hienosti, niin eipä tämä sinänsä ihan toivottomalta tunnu.
Lisäksi oon alkanut tekemään niin, että valmistelen koirille safkat (eli lisäilen nappuloihin mitä milloinkin, kananmunia, lihaa, öljyä tms.) ja laitan kummankin kupista jotakin "suuhuni". Joskus tosin ihan konkreettisestikin, ja voin kertoa että kananmunankuoret on pahoja, samoin koiran teholiha! En ole kuunaan laittanut suuhuni mitään ällöttävämpää, vaikka laskettaisiin vaarin tekemät sieniruoatkin mukaan. Koirien ilmeet oli ekoilla kerroilla suhteellisen hauskat: mitä toi akka luulee tekevänsä? Meidän ruuat! Nyt ne odottaa jo kiltisti, että otan kupeista mitä huvittaa, ja annan kupit sitten koirille.

Pari päivää tiukan kuurin jälkeen koirat hyppäsivät sohvalle kummatkin, ja minä päätin haluta siihen just silloin. Napsautin sormia ja sanoin että häipykää. Kummatkin lähti heti. Hukka voi vieläkin tulla pyörimään vähän, että jos kuitenkin pääsis, mutta yleensä ei pääse, jos olen kerran kieltänyt.