Meillä on tosiaan pieni goottirokkaripoika. Pieni kapinallinen kurahousuikäinen.

Yritän pitää huolta siitä, että kummankin koiran kanssa tehdään, jos nyt ei päivittäin, niin edes useamman kerran viikossa kuitenkin, jotain ihan kahdestaan ilman toista koiraa. Niiinpä nappasin Hukan matkaan keskiviikkona, kun lähdin kaupunkiin ostamaan synttärikorttia ja postittamaan kummitytön synttärilahjaa. Vietettiin pitkä aika kirjakaupassa, Hukka onnensa kukkuloilla. Partiokaupassa se tervehti puolitutut myyjät ja hurmasi postin tädin.
Kotiin tullessa pikku-ukkeli loikki ovelle vastaan ja samalla jostain kuului pieni "kilikili". Pikainen salapoliisityö selvitti, että ukkeli oli tahtonut tutustua verhonipsuihin, ja saanut yhden kieleensä.

Ilmeisesti koiranpennun kielessä ei ole tuntoa hirveästi, koska se nipsu oli ihan kunnolla kiinni, eikä se häirinnyt muuten kun että ärsyttäähän sellanen kun joku on suussa eikä lähde pois. Nätisti pentu tuli silti syliin makaamaan, että sain nipsun irti. Vissiin se sitten on niin, että oli ongelma mikä vain, äippä auttaa.
Verhonipsu kielessä- ongelman jälkeen nappasin kakaran matkaan ja lähdin lastenvahdiksi. Pentu ei oo kesän jälkeen oikeastaan edes nähnyt lapsia missään, mutta ei se silti tuntunut olevan hirveä ongelma. Jos väsytti, pentu hipsi jalkoihin nuokkumaan, ja muuten se mellasti muksujen kanssa. Ja yritti tutustua marsuihin. Menestys ei päätä huimannut.

Hukkakin on saanut näytellä. Otin sen eilen mukaan hömpälle iltakahville uunionemoita syömään, ja piti junailla. Hukka rakastaa junailua- ihmisiä, koiria, hälinää... kaikkee mahtavaa!
Mutta koska minä taitavasti unohdin, että on perjantai-ilta ja juna on täynnä sakkia, Hukka joutui esittämään vihaista ja arvaamatonta koiraa. Tupakkavaunu on aina lemmikkivaunun yhteydessä, ja kaikki miestä väkevämpää nauttineet haluaa aina jututtaa kaikki koirat. Ja minä en halua, että yksikään juoppo jututtaa minun koiria. Niinpä minä tarrasin Hukkaa pannasta kiinni ja ärähdin että se on vihainen, et tuu koskemaan! Käytävän toisella puolella varusmiespojat naureskeli että jaa niin toi vai, kun Hukka oli just hetkeä aiemmin käynyt pussailemassa kaikki läpi.

Hömpällä Hukka sai tutustua ihan uuteen juttuun, kun syötiin omenoita ja katottiin leffaa.
Kaapista löytyi Nina Ottossonin aktivointilelu, semmoinen pyöreä, vähän niinkun se Dog Smart tai Dog Tornado (minä yritin tutkia mikä ihme sen vekottimen nimi on, mutten löydä oikeanlaista). Sinne laitettiin kumminkin hömpän koiran nappuloita ja Hukka sai pyöritellä kansilevyä ja saada alemmasta levystä niitä nappuloita. Lelu siirtyi sinä aikana yksiön keittiöstä olkkarin kautta eteiseen, mutta koiralla oli ihan sikakivaa. Miskalla ei olis kantti kestäny sellasta näpertelyä, mutta Hukka tykkäs hirveesti. Mutta se onkin fiksu pieni koira.