Hukalla oli eilen kiireinen päivä. Varsin kiireinen.
Aamulla heti herättiin (no daa...) ja lähdettiin samantien Pullerille katsomaan futisturnausta. Hukka siis luonnollisesti matkassa. Vanhempien Röllikin oli matkassa, niin että Hukalla oli kaverikin.
Kasa nakkeja taskussa auttoi pitämään koiran huomion oikeissa asioissa (niinkun siinä, että mihin se emäntä menee, eikä että missä ne lapset juoksee), ja Hukka kulki suurimmaksi osaksi oikein nätisti vierellä. Ja tervehti enoakin oikein sivistyneesti: se istui ja ojensi tassua :D
Ikinä en oo pyytänyt tervehtimään antamalla tassua, mutta käyhän se näinkin.
Kun serkun eka peli loppui, lähdettiin käymään konttikirppiksellä Cittarin parkkiksella. Sisko haki isot tytötkin mukaan, eli oltiin varsin koirallistettuja, kun kaikilla oli joku turriainen hihnassa :p

Serkun toisen pelin Rölli istui nätisti aidan vieressä kentän reunalla ja seurasi katseellaan palloa.
Hukka puolestaan ei jaksanut keskittyä koko aikaa, vaan tappoi varsin reippain ottein kirpparilta ostettua pupua sillä aikaa.
Ja puolusti oikeuttaan kaikkiin mun taskusta löytyviin nakinpaloihin murahtamalla Röllille. Rölli-parka näytti siltä että saa slaagin, kun ei sitä toiset koirat komentele, se on sellanen matriarkka :D

Pelin jälkeen me lähdettiin siskon ja sen koirien kanssa käymään koulutuskentällä (eväiden kanssa, tietenkin... ne mäkkärin roskat eilisen jälkeen oli sitten meidän, mä siivosin ne sieltä tänään). Koirat sai juosta vapaana, kun ei me jaksettu treenata niitä.
Ja eikö meidän vanhimmainen saanut seniiliyskohtauksen ja tehnyt iiison kaaren aidanviertä ja juniorit perässä. Meihin tuli vauhtia kun tajuttiin että ne lähenee sitä reikää siinä aidassa, joka erottaa kentän ja motarin.
Onhan se siis luonnollista, että jos aidassa on reikä ja se löydetään, siitä on mentävä myöskin läpi.
Hankalaa on se, että Hukka tulee täysillä mun perään, jos mä lähden eri suuntaan. Mutta isommat viis veisaa, jos sisko lähtee eri suuntaan. Niinpä mä karjasin koiralleni ja painelin eri suuntaan ja sisko juoksi aidalle ottamaan omiaan niskasta kiinni.
Onneksi Hukka tajusi että mä lähdin ja säntäsi perään, muuten se olis ollut motarilla. Ja sitten se hyppi ja pomppi mun ympärillä ja kiipes syliin ja nuoli naaman märäksi kun säikähti että mä jätän sen.
Mutta joo. Ne roskat sinne meni, kun siskon piti tehdä äkkilähtö autolla, kun isot ei antaneet kiinni. Roskat oli autonkatolla ja ne lensi siitä. Keräsin ne tänään pois, ei siellä enää mitään oo :P

Tänään käytiin hammaslääkärin jälkeen iskän kanssa juoksuttamassa Hukkaa, ja penskalla oli kivaa. Treenasinkin sitä vähän, lähinnä näytettiin iskälle perusasento ja luoksetulo ja ihan mini seuraaminen. Ja jonkun lainen nouto, sellanen että se istuu/makaa odottamassa, mä kävelen kauemmas ja jätän pallon matkalle ja sen pitää tuoda se siitä mulle.
Lisäksi Hukka testas sen keinulaudan, ja pomppas laudan lopussa antamaan iskälle pusun :D Ja putkea se juoksenteli edestakaisin kun kehuttiin sitä.
Omituinen otus.
Ja koitettiin sitä epämiellyttävää alustaakin. Iskä oli aina luullut että se on joku romukasa, ja ihmetellyt miksei kukaan viitti siivota sitä pois :D Ja siltähän se kyllä näyttääkin.

Lisäksi saatiin vähän häiriötäkin treenaamiseen, kun joku hurjasteli siellä ruohonleikkurilla. Hukka vaani sitä monen metrin päässä, haukahti kovasti ja juoksi iskän tai mun taakse häntä heiluen piiloon. Ja kohta uudestaan. Ja juoksi tohkeissaan mun vieressä kun vein niitä roskia kentältä roskikseen.
Oli kakaralla vähän sellanen asenne että "eppä uskalla tulla kun mun mammakin on täällä!" Oikein ilkku ja lällätteli leikkurille ja pysy tiukasti mun toisella puolella. On siinä mulla kans reipas ja rohkea palveluskoira.

Ja kun sitten mentiin vanhemmille kentällä riehumisen jälkeen, Hukan superlemppariajanviete, TVS, sai taas toimia ajanvietteenä, kun koirat odotti autossa.
TVS tarkoittaa TurvaVöiden Syöntiä, ja siinä Hukka jos kuka on hyvä!

Siksipä Hukka pääsi tänään hammaslääkäriin ja sen jälkeen eläinkauppaan hakemaan ratkaisua ongelmaan.
Eläinkaupassa testattiin, arvioitiin ja sovitettiin neljää erilaista boksia ja häkkiä, ja yhtä kissojen kiipeilytelinettä, kunnes löydettiin just meille passeli boksi.
Ostettiin iso(hko) Atlaksen lentoboksi, jossa on lukittava ovi. Saatiin kaupan päälle alunen sinne, eli nyt pitäis olla pienellä muksaa.
Ja eläinkaupan jälkeen suunnattiin lihakauppaan ja haettiin pari jäistä luuta naperolle. Nyt boksi on ovi auki tuossa lattialla ja iso luu siellä sisällä. Ja talon ainoa vesikuppikin on nyt boksin ovessa kiinni, eli boksiin on mentävä jossain välissä.
Lisäksi Hukka saa nyt viikon-kaks ruokansa tuonne häkkiin, niin että siitä muodostuu sellanen mukava juttu, eikä semmonen pakkopulla. Positiivisuus ennen kaikkea, lapset.