Hoo, nyt siellä on talvi!

Me ollaan Hukan kanssa ihan talvi-otuksia molemmat. Hukka pääsi yli jatkuvasta coolina olosta, ja nyt lumi on siitä yhtä ihanaa kun mustakin. Fiksu tyttö.
Sunnuntain lumimyräkän aikana me tehtiin kolmen tunnin lenkki, enkä oo ihan varma kummalla oli kivempaa. Hukka olis jäänyt vielä ulos, kun lähdettiin sisälle.

Käytiin vielä yöllä joskus yhden aikaan lenkillä, tai lähinnä riehumassa hangessa, kun ei maltettu mennä nukkumaan. Hypittiin ja pompittiin ja möyryttiin kun heikkopäiset keskellä yötä talon viereisessä puistikossa. Hukka-parka kuvitteli, että mulla on joku hätänä, kun tein lumienkeleitä hankeen ja heittäydyin selälleni kädet levällään. Ne lumienkelit on vähän oudon näkösiä, kun Hukka makas mahan päällä kun mä tein niitä. Hassu pieni koira. Yritin selittää sille, että aina pitää tehdä lumienkeleitä, kun mahdollista, mutta Hukka ei käsittänyt oikein. Ehkä se vielä.

On me myös treenattu. Hukka oppi sen oikean luoksetuloasennon, kun olen sitä viimeiset kolme päivää pääsääntöisesti sille opettanut. Oikeastaanhan sitä on opeteltu viimeiset kahdeksan kuukautta, mutta silti. Eilen pellolla se teki kolme kymmenen toiston sarjaa ja huonoimmillaankin 8/10! Vähänkö mä olen ylpeä. Yks toisto meni huonosti, kun sen corgin kiinni napannut pikkupoika oli pellonreunassa ja alkoi kiljumaan Hukkaa luokseen. Hukka pysyi maassa ja tuli kuin raketti luokse kun kutsuin. Sai extrapalkan, muutaman nakinpalan ja pitkän heiton palloa.

Lumi on kyllä Hukan mielestä tosi vekkuli elementti. Siinä ei esimerkiksi voi kävellä oikein, vaan pitää hypellä ja pompahdella ja haukahdella välillä ihan vaan puhtaasti riemusta. Jäljet harjulla on aika mielenkiintoiset, kun pieni slalom-kettu vetelee spurtteja sinne tänne ja juoksee rinteitä slalom-tyylillä sivusta sivulle ja välillä kunnon spurtti ja äkkijarrutus, jolloin liu'utaan monta metriä alaspäin häntä heiluen ja suu auki :D
Lisäksi se hypähti ojan yli rinteeseen, ja kun tuli alas, kuvitteli yltävänsä tielle, mutta mäjähti mahalleen ojanreunalle. Vähän piti ravistella ja taas jatkuu. Tuo on kyllä tosi piristävä tapaus riehuessaan, varsinkin kun se kuuntelee edelleen paremmin kuin olisin ikinä osannut kuvitella yhdenkään koiran mua kuuntelevan.