Aina välillä pitää hehkuttaa, kuinka fiksu ja oppivainen koira mulla onkaan. Ja sitten voi vaikka hehkuttaa niitä samoja vanhoja asioita uudestaan ja uudestaan.

Oon joskus aiemminkin sanonut, että Hukka on oppinut noutamaan. Ja onhan se oppinut noutamaan. Jos mä heitän esineen johonkin suuntaan, Hukka osaa tuoda sen mulle. Eka sen piti vaan tuoda se sinne johonkin lähettyville, että saan heitettyä uudestaan. Sitten ei taas vähään aikaan vaadittu muuta.
Sitten se esine piti tuoda ihan mun jalkoihin, eikä taas vaadittu hetkeen muuta. Kunnes se esine sitten piti tuoda ihan käteen asti, ja sitten pidettiin isot bileet, että nyt se osaa noutaa. Eikä hetkeen taas vaadittu mitään muuta sillä saralla.

Nyt on vähän aikaa vaadittu, että sitä pitää pitää persus kentässä ja ojentaa se esine mulle käteen samalla. Ja sitä on vaadittu ja vaadittu, kunnes se nyt sitten on jo 95% varma suoritus. Ainoa hankala on siinä, että ohjaajan pitää osata lopettaa ajoissa, siis ennen kuin pallo on liian hiekkainen pienen prinsessan pideltäväksi.

Mutta liike on varma silloin, kun koira tarjoaa toimintoa vapaaehtoisesti, ilman että ehdin käskeä. Eli käytännössä nyt, kun heitin Hukalle pallon, se ampaisi perään ja pinkaisi luokse pallo suussaan, istui ihan eteen ja odotti että koskin palloon ja sanoin kiitos.
Lisäksi aloin tänään hinkkaamaan sitäkin, ettei se varasta uudestaan liikkeelle heti kun olen ottanut pallon ja sanonut sen kiitoksen. Pallo lentää uudestaan vasta kun koira taas istuu.

Eli nyt Hukka osaa odottaa pallon lentämistä, hakee sen innokkaasti (vaikka, koskapa se ei tekis innokkaasti jotakin), tuo eteen ja istuu rauhassa odottamassa että otan pallon sen suusta. Ja sitten se odottaa istuen että pallo lentää taas. Vielä ei pidä odottaa lupaa lähteä uudestaan pallon perään.

Otin myös eteenmenon, ihan liian pitkän tauon jälkeen. Eteen- käskyn Hukka muisti selvästi. Maahankin se meni, tosin niin hitaasti ja laiskasti, että tajusin lopettaa treenin siltä kertaa siihen. Ressukka meinasi rasittua vähän liikaa.

Mutta nyt on siis ohjelmassa seuraaminen, hyppy, noudon oikea asento (se siis voi tulla vielä vähän vinoon) ja eteenmeno. Hienolta näyttää :)

 

Ensi viikon keskiviikkona on hammaslääkäriaika. Ihan siis mulla, ei koirilla. Silloin pitäis viimeistään tulla kotiin koirien ja tavaravuoren kanssa. Hukka on rutinoitunut junamatkaaja, se nukkuu rauhassa boksissaan, tahtoo välillä jalkoihin katselemaan ihmisiä, ja kömpii sitten uudestaan boksiinsa nukkumaan. Miska puolestaan ei ole ikinä nähnytkään junaa. Paitsi yhden YouTube- videopätkän, jota se vähän säikähti. Lisäksi Miskan boksi alkaa olla vähän pieni pikku-ukkelille, joten matkasta tulee senkin ansiosta mielenkiintoinen.
Ja lisäksi Hukka aloitti juoksunsa kolme päivää sitten, eli sitä ei todellakaan voi ottaa junassa pois boksistaan. Kun taas pikku-ukko pitää jossain välissä käyttää asemalla pikapissatuksella kesken matkankin ja jättää Hukka junaan odottamaan.
Odotanko vähän mielenkiinnolla tulevaa junamatkaa!

Toinen vaihtoehto, ja mulle mieluisampi vaihtoehto, on se, että vanhemmat ottaa meidät matkaan, kun tulevat käymään pohjoisessa. Niiden kanssa vois pysähtyä muutaman tunnin välein käyttämään pennun pissalla, eikä Hukan juoksutkaan häiritsis ketään. Paitsi tietenkin Rölliä, jos se on mukana.